tag:blogger.com,1999:blog-8695381243146637177.post3462567080543441750..comments2020-03-09T13:52:21.367+02:00Comments on Monttu: Taikuuden mystiikka roolipeleissä, osa 3Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12660266306253128312noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-8695381243146637177.post-56525975700424856542012-03-29T18:00:15.844+03:002012-03-29T18:00:15.844+03:00Hyvä idea. Muistaakseni tuollaista "pelaaja k...Hyvä idea. Muistaakseni tuollaista "pelaaja keksii loitsut itse"-systeemiä kokeiltiinkin silloisella porukalla yläasteella, ja ihan hyvin se tuntui toimivan. Tosin "1-tason" hahmolla oli sen ansiosta aika eeppisiä loitsuja, mutta eipä tuo haitannut.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-8695381243146637177.post-51036293986748140682012-03-29T12:01:33.926+03:002012-03-29T12:01:33.926+03:00Kultainen keskitie lienee kyllä perusteltu ratkais...Kultainen keskitie lienee kyllä perusteltu ratkaisu, jos vaihtoehtoina on mainitsemasi esimerkit. Taikuuden "erikoistehosteiden vähentämisen" lisäksi mystisyyttä voisi lisätä loitsujen/taikuuden ilmentymien ennalta arvattavuutta vähentämällä. Kun loitsun vaikutukset tiedetään ennalta, on taikuus hieman tylsää.<br /><br />Eräs vaihtoehto voisi olla sellainen, jossa pelaaja voisi keksiä kaikki "loitsut" itse, spontaanisti pelitilanteessa. PJ sitten asettaisi loitsulle hintalapun (kuinka paljon vaikkapa "manaa" kuluu loitsun tekemiseen) ja arpoisi vieläpä jonkin satunnaisen sivuvaikutuksen loitsulle. Tämä ainakin mahdollistaisi luovat ratkaisut, kun loitsuja ei lähtökohtaisesti valmisteltaisi etukäteen. Luonnollisesti jonkinlaisia valmisteluja olisi tehtävä (tai ainakin loitsun taikomiseen käytettävä aika varioisi), ja näiden laajuus riippuisi loitsun voimakkuudesta.<br /><br />Tähän malliin kun vielä yhdistäisi taikuuden ja "hulluuden" välisen syy-yhteyden olisi magia jo siinä määrin kiinnostavaa, että voisin itsekin innostua :PRikharthttps://www.blogger.com/profile/10264893054837055014noreply@blogger.com