Pelasimme läpi Dungeons & Dragons -roolipelin 5. laitoksen pelitestivaiheessa julkaistun Murder in Baldur's Gate -seikkailun. Minä toimin pelinjohtajana ja kirjava pelaajajoukkomme oli varsin runsaslukuinen: 7 pelaajaa pj:n lisäksi!
En kirjoita kattavaa arvostelua pelistä enkä viitsi paljastaa hirveästi seikkailun juonestakaan, ettei tule juonipaljastuksia tehtyä, vaikka jonkin verran seikkailua omaan makuun ja tyyliin sopivammaksi muokkasinkin. Kerrottakoon, että peli sijoittuu Sundering -aikajatkumolle, joka on DnD5e:n Forgotten Realmsin palailua aikaisempaan statukseen. Sundering saa myös Baldurin portissa levottomuuksia aikaiseksi, joita seikkailijat alkavat selvittää. Samalla pelaajien tulee valita kolmesta merkittävästä vaikuttajasta kaupungissa; kaikkia ei voi palvella tai miellyttää, ja osapuolen valinnalla onkin pelissä selkeä joskin yllättävä seuraus, joka ei välttämättä ole kaikkien pelaajien mieleen.
Koska olemme sijoittaneet omat pelimme vanhaan Forgotten Realmsiin, ja inspiraationa käytetään pikemminkin AD&D:n kuin myöhemmin DnD-laitosten maailmaa, sijoitin Murhan Baldurin portissa pari vuotta tietokonepelien tapahtumien jälkeen. Siirto onnistui mielestäni hyvin, ja tämä antoi mahdollisuuden korvata seikkailun valmishahmoja tietokonepelistä tutuilla, mikä toivottavasti toi pelaajille liittymäkohtia (suurin osa on kuitenkin juuri näillä tietokonepeleillä houkuteltu roolipelien maailmaan).
Itse seikkailu on mielestäni erittäin mielenkiintoinen mutta vaatii kokeneen pelinjohtajan tai erittäin rohkean improvisoijan. Murha Baldurin portissa on nimittäin loppujen lopuksi lista toisistaan enemmän tai vähemmän irrallisia tapahtumia sekä ep-hhahmojen toimia, jotka pelinjohtajan tulee sitoa osaksi pelaajien tekemisiä. Itse tästä nautin, mutta monelle pj:lle tämä ei ehkä ole se valmisseikkailujen pointti.
Parasta Murder in Baldur's Gate -seikkailussa oli mielestäni Baldurin porttia käsittelevä opas, joka kuvaili kaupunkia riittävällä tarkkuudella. Jos kaupunkia ei tätä ennen tuntenut, niin nyt se tuli kyllä tutuksi. Opas oli erittäin kätevä apuväline pelinjohtajalle, ja sen voisi antaa mielestäni myös pelaajille luettavaksi! Kartat olivat mielenkiintoisia ja kuvitus oli todella laadukasta, mutta varsinkin rakennuksista sekä katukuvasta olisin toivonut lisää materiaalia.
Pelaajatkin tuntuivat seikkailusta pitävän, ja pelijoukkiostamme seuraava tarjoutuikin jo jatkamaan Forgotten Realms -seikkailuja. Katsotaan, saisinko niistäkin jotain kirjoiteltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti