Jaconian maailmankirja: Kantask

Kantask on sen verran merkittäväksi näyttämöksi peleissämme muodostunut, että se ansainnee jo muutaman sanan. Lisäksi tämä merkintä aloittaa todennäköisesti hyvin epäsäännöllisesti päivittyvän sarjan meidän peleissämme muodostunutta Jaconian maailmankirjaa.

Päivittelen näitä maailmankirjoja sitä mukaa, kun keksin jotain kirjoitettavaa. Vanhatkin merkinnät saattavat saada silloin tällöin päivityksiä. Mutta tässä siis muutama sana Kantaskista (löytyy Tutusin kartasta aika pohjoisesta)

Kantask on Tutusin ja Holrusin rajakukkuloiden pohjoisimmassa laaksossa sijaitseva kauppakaupunki, joka on saanut nimensä laaksoa hallitsevan, velhokuninkaiden aikaisen linnoituksen mukaan. Sen keskeinen sijainti Pohjoisen kauppatien varrella on tehnyt siitä merkittävän ja vauraan rajakaupungin, joka on vaihtanut omistajaa useamman kerran pitkän historiansa aikana.

Velhokuninkaiden edeltävältä ajalta Kantaskin historiasta on vain vähän tietoja, mutta sen tiedetään olleen Holrusin hallitsija Vortan Aranosin läntisin rajalinnake. Kun Vortan sitten Jaconian sisällissodassa menehtyi vihollistensa salajuoniin, jäivät Holrusin velhokuninkaalle uskolliset palvelijat yksin. Useimmat pakenivat Suden autiomaahan, mutta Kantaskin rajalinnakkeen ruhtinas Shathak jäi taistellakseen.

Trubaduurit osavaat kertoa sekä sankaritaruja, että kauhutarinoita Kantaskin edustalla käydyistä taisteluista, joissa velhojen loitsut ja kuolevaisten teräs surmasivat miehiä puolin jos toisin, kunnes kahdensadan päivän lähes taukoamattomien taistelujen päätteeksi Kantaskin väsyneiden ja vähentyneiden puolustajien rintama sortui. Rajalinna vallattiin, ja velhokuninkaille uskollisina pysyneet surmattiin viimeiseen mieheen.

Voittajat kuitenkin olivat vaikuttuneita Shathakin ja hänen palvelijoidensa uskollisuudesta, eikä kaupunkia ja sen alla levittäytyviä Shathakin suvun katakombeja synkkine salaisuuksineen tuhottu. Sen sijaan ne oli tarkoitus vain tutkia ja muurata sen jälkeen umpeen. Epäilemättä velhot uskoivat pääsevänsä käsiksi Aranosin uskollisten palvelijoiden salaisuuksiin, mutta pian taistelut Remus Thesioporusta vastaan Tulathissa vaativat velhojen kaiken huomion, ja Kantaskin salaisuudet unohtuivat ja hautautuivat.


Sisällissodan jälkeen kaupunki pysyi pitkään osana Holrusin valtakuntaa toimien valtakunnan länsirajan vartioasemana ja tärkeänä kauppapaikkana, mutta vuosien 76-96 aikana paimentolaisten aiheuttama uhka sai pohjoisen valtakunnat sellaiseen kaaokseen, että tutusilaisten paroni Aramus Seldorin onnistui ottaa kaupunki haltuun holrusilaisten nenän alta. Kun paimentolaiset sitten oli voitettu, oli paroni Seldor vakiinnuttanut jo asemansa kaupungin uutena hallitsijana, eikä heikentyneellä Holrusilla ollut varaa aloittaa uusia kahnauksia. Kaupunki jäi Tutusin etuvartioksi, ja kaupungin tuotot kulkeutuivat tästä lähin Seldorin suvun ja Tutusin kuninkaan kukkaroihin.

Jokikaupan aseman korostuessa Kantaskin merkitys kauppa-asemana on heikentynyt, mutta ei koskaan täysin kadonnut. Kaupunki on pysynyt vuosisadasta toiseen merkittävänä rajalinnana - ja suosittuna kiistan aiheena - Tutusin ja Holrusin välillä, ja Seldorin suku pysyi yhtenä Tutusin vanhimmista ylimyssuvuista aina viimeisen paronin kuolemaan Holrusin ja Tutusin sodassa vuonna 513. Sen jälkeen kaupunki oli muunmuassa Modredin ritarihuoneen hallinnon alaisena, ja vaihtoi useita kertoja omistajaa verisen sodan aikana.


Kantask on merkittävä kauppakaupunki, ja siten se on vuosisatojen aikana paisunut ulos muureistaan kerran jos toisenkin. Lähiseudun metsät on hakattu jo kauan sitten pois peltojen tieltä, ja hirret on käytetty kaupungin rakennusaineena, samoin kuin kerta toisensa jälkeen hyödyttömäksi osoittautunut kaupunginmuuri, kunnes vuonna 489 paroni Barec Seldor päätti rakentaa kaupungin ympärille vain nimellisen muurin. Kaupungin merkittävimmäksi suojaksi jäikin itse alkuperäistä rajalinnaketta suojaava, velhojenaikainen muuri, johon ei kuolevaisten miesten hakut ja vasarat pystykään.

Kauppa-asemastaan huolimatta kaupunki on omalla tavallaan hyvin vaatimaton ja maalaismainen: useimmat rakennuksista ovat yksinkertaisia, korkeintaan pari kerrosta korkeita rakennelmia, ja elintärkeät pellot alkavat heti kaupungin viimeisimmän ulkomuurin juurelta. Merkittävistä rakennuksista huomattavin on alkuperäinen rajalinnake, mäen laella kohoavat neulamaiset kaksoistornit muureineen. Mäkilinnan juurella levittäytyvät merkittävät Artanten temppelit ja ylimysten ja kauppahuoneiden hienommat asumukset ja varastorakennukset.

Länsikaupunki on rakennettu rahvaan perinteiseen tapaan savitiilistä. Katot ovat pohjoisessa leviäviltä louhoksilta saatavaa saviliusketta, joka on levinnyt suosittuna lähiseudun kaupunkeihin molemminpuolin rajaa. Itäinen kaupunki on uusinta asutusta, ja se on rakennettu etelän kukkuloilta rahdatuista hirsistä. Itäkaupungista löytyy Kantaskin merkittävimmät majatalot, kuten Karmea Karju, Louhikivi ja Keltainen tuoppi, ja kaupunginosa on perinteisesti kauppakaravaanien ja matkustavaisten suosiossa.