maanantai 24. huhtikuuta 2017

Korpin kannus (Conn Iggulden)

Korpin kannus (Ravenspur) päättää Conn Igguldenin Ruusujen sota -sarjan. Yorkien ja Lancasterien sisällissotaa 1400-luvun Englannissa käsitellyt sarja oli mielenkiintoista luettavaa, mutta valitettavasti päätösosa ei yltänyt erityisesti ensimmäisen ja kolmannen kirjan tasolle.

Ennen kritiikkiä on syytä todeta, että Iggulden on taitava hyödyntämään historiallisia tapahtumia ja luomaan miljööseen sopivia tapahtumia. Hän kirjoittaa sujuvasti (joskaan ei ongelmitta) ja hän osaa käsitellä erilaisia hahmoja mielenkiintoisella tavalla; kirjasta ei esimerkiksi löydy selkeää hyvää tai pahaa hahmoa, vaan kaikilla on omat motiivinsa ja ihailtavat piirteensä.

Sarjan ensimmäiset kirjat ovat kuitenkin tuntuneet tiukemmilta lukuelämyksiltä: jokaisessa kirjassa on ollut selkeä ruusujen sodan ajanjakso, jota on käsitelty sekä ajanjaksoon sopivat vanhat tuttavuudet tai uudet näkökulmat. Viimeisessä kirjassa Iggulden kiiruhtaa kuitenkin turhan vauhdikkaasti eteenpäin, ja ainakin minulle Korpin kannuksesta jäi päällimmäisenä mieleen hätäilyn maku. Kirjassa käsitellään 400 sivussa yli kymmenen vuoden ajanjakso, ja vieläpä varsin räikein aikahypyin. Richard III:n valtaan nousu ja valtakausi, Ruusujen sodan ehkä tunnetuin käänne päähahmoineen, käsitellään aivan liian pinnallisesti. Luulen Igguldenin halunneen jättää mysteeriksi Richardin valtaannousuun liittyviä seikkoja, mutta tämä ei kuitenkaan mielestäni oikeuta tällaista hätäilyä.

Mielestäni kirjan olisi voinut jakaa kahtia. Ensimmäinen osa olisi itsessään ollut kenties 300-sivuinen, ja sitä olisi voinut hieman lihottaa, ja olisi käsitellyt Richardin veljen aikaa kuninkaana. Sen jälkeen Richard III:sta Igguldenin olisi mielestäni kannattanut kirjoittaa oma päätöskirjansa Ruusujen sota-sarjalle. Näin Tudors-suvun valtaannousukin olisi saanut lisäjännitettä, eikä olisi tuntunut niin vähäpätöiseltä loppukäänteeltä tarinalle -- varsinkin kun kirjan viimeinen, Henrik VII:n kruunajaisiin kulminoituva kappale, oli mielestäni itsessään todella hieno lopetus.

Turha vauhti ja itseäni kiinnostaneiden käänteiden pinnallisen käsittelyn tähden Ruusujen sodan päätöksestä jäi valitettavasti vähän vaisu vaikutelma. Toivottavasti Igguldenin seuraava kirja, joka ilmeisesti käsittelee fantasiaa, tulee olemaan hieman rauhallisempi.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Kirjavinkki: Pakanat (Tuomas Myllylä)

Suomalainen markkinointi on epäonnistunut, kun Tuomas Myllylän Pakanat-sarjakuvien kaltainen helmi on mennyt minulta ohi! Se osui sattumalta silmiini, kun selailin paikallisen kirjaston hyllyjä -- onneksi osui, sillä yhtä laadukasta suomalaisesta esihistoriasta inspiraationsa hakevaa tarinaa saa hakea.

Pakanat-sarjakuvat, joita käsittääkseni on ilmestynyt kaksi kappaletta, kertovat 900-luvun Suomen kuninkaiden ja heimopäälliköiden juonitteluista. Tarinan keskiössä on Ari Halikko -niminen idän kauppareiteillä mainetta hankkinut soturi ja isäntä, joka kostoretkellään sekaantuu suomalaisten herrojen juoniin. Tarinassa vilahtelee Kalevalastakin tuttuja hahmoja, jotka on rakennettu tarinan maanläheiseen ja historialliseen otteeseen uskottavasti mukaan.

Pakanat edustaa perinteistä mutta edelleen ansiokasta ja mukaansatempaavaa tarinankerrontaa. Erityisesti minuun teki vaikutuksen Myllylän taito tehdä esihistoriallisesta Suomesta samaan aikaan uskottava osa suurempaa maailmaa sekä omintakeinen, syrjäinen maa pohjolassa.

Myllylän mustavalkoinen tyyli sopii hyvin tarinaan. Hänen tyylinsä on varsin rosoista, mikä varsinkin ensimmäisen sarjakuvan alkupuolella hankaloitti välillä taistelukohtausten seuraamista, mutta kahden sarjakuvan aikana Myllylän tyyli kehittyy, ja hahmoille alkaa muodostua omintakeisia piirteitä ja tyylejä, mikä helpotti huomattavasti seuraamista.

Suosittelen lämpimästi sarjakuvaa kaikille Suomen mytologiasta, esihistoriasta ja historiasta kiinnostuneille

perjantai 24. helmikuuta 2017

Praedor-blogahduksia

Taru Väyrynen on kirjoittanut blogissaan paljon praedoreista viime aikoina. Sunnuntaina hän kirjoitti varsin suosiollisen arvion kirjastani, ja eilen hän pohti Praedor-tarinoita yleisellä tasolla.

Väyrynen nosti esiin myös roolipelit porttina poikien lukemiseen. Omalla kohdallani tilanne meni pikemminkin niin päin, että lukeminen toimi porttina roolipeleihin, mutta luokanopettajana ajatus roolipelien houkuttelevasta vaikutuksesta lukemiseen on kiehtova. Monet pojat osaavat kyllä eläytyä ja ovat kiinnostuneita erilaisista tarinoista, mutta heiltä ei tunnu löytyvän taitoja löytää itselleen mieluisaa lukemista. Roolipeleihin yhdistetty kirjavinkkaus voisi tuoda monia uusia lukijoita suomalaiselle (fantasia)kirjallisuudelle.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Jatko-osa-ahdistus

Olen toiveikkaasti alkanut jo miettiä jatko-osaa Koston kukkuloille, vaikka tietoa sen menestyksestä tai ansioista ei olekaan. Minun mielestäni se on toki parasta kaunokirjallisuutta, mitä koskaan on kirjoitettu, mutta toki olisi mielenkiintoista tietää muidenkin mielipide.

En ole ollut koskaan kovin hyvä seuraamaan suomalaista "skeneä". Paljon hyvää suomalaista tavaraa on mennyt sen tähden ohi tietoisuuden, ja sitten olen löytänyt näitä helmiä paljon myöhemmin. Samasta syystä minulla ei ole mitään käsitystä, kuinka nopeasti ja mitä kanavaa pitkin fantasia- tai scifi-kirjallisuuden arvosteluja kannattaa odottaa. Kaksi viikkoa lienee kovin lyhyt aika kirjan julkaisun ja arvostelujen ilmestymisen välillä, mutta silti hiljaisuus on alkanut hieman hermostuttaa.

Olenko kirjoittanut niin kehnosti, ettei se herätä edes sellaista paloa, että kirjoittaisi, ettei kirja ollut hyvä? Eikö Suomessa ole tarvetta sen tyylisille tarinoille kuin Koston kukkulat?

Jännityksestä ja hermostuksesta huolimatta idea jatko-osaan kypsyy koko ajan, ja itse asiassa aloin kirjoittaa sitä vielä Koston kukkuloita Erkka Leppäsen kanssa muokkaillessani. Uskon, että se tulee olemaan parempi kuin ensimmäinen kirja. Tarina on kunnianhimoisempi, ja uskon kirjoitustyylinikin kehittyneen Koston kukkuloiden myötä. Enempää en uskalla vielä paljastaa. Tarina on niin kesken, etten edes tiedä, tuleeko se tällaisenaan valmiiksi.

Ja samaan aikaan odotan ensimmäisiä arvosteluja Koston kukkuloista...

Jos joku ei ole huomannut, Koston kukkuloita saa myös e-kirjana Elisa Kirjan sivustolta.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Uutisia Jaconiasta: Koston kukkulat on ennakkotilattavissa Kirjapuodista

Koston kukkulat on lähtenyt painoon, ja ennakkotilaus on auennut Kirjapuodin sivuilla, jonne pääsee, kun tarkastaa alla olevan linkin. Olo on varsin epätodellinen: kohta kirja on valmis! Samalla julkaisu, mahdolliset arvostelut ja kirjan menestyminen (tai menestymisen olemattomuus) ovat alkaneet jännittää...

http://www.vaskikirjat.fi/kostonkukkulat.html