13. Praedor-sessio: Miradin Mahtavat Puolustajat

Vuosi 513 Valiarin aikaa, syys-lokakuu

Koska seikkailijoilla ei ollut tarkkaa tietoaa Miradiin suuntaavien holrusilaisten aikataulusta, päättivät he suunnata mahdollisimman nopeasti Verana-nimiseen kaupunkiin hakemaan joukkonsa, kun taas seikkailijoita auttanut Jorum Engelinpoika lähetettiin viemään sanaa Solamnurissa taisteleville Tutusin joukoille. Fallon ja Palon toivottivat vuoristolaiselle hyvää matkaa ja suuntasivat itse etelään toivoen, että heidän joukkonsa olisivat siellä, minne ne oli odottamaan komennettu.

Matka sujui ongelmitta, mutta öiden koleus sai huolestuneet seikkailijat tajuamaan, että talvi saattaisi yllättävään sotivan Tutusin nopeammin, kuin alunperin oltiin tajuttukaan. Bansamorin kautta kulkeneet seikkailijat kuitenkin rohkaistuivat, kun kuulivat Kantaskissa Iberasin ja Isgimnurin saaneen voiton Holrusin pohjoisesta armeijasta, ja ajaneen holrusilaiset takaisin rajakukkuloiden itäpuolelle. Kantask oli edelleen Holrusin joukkojen hallussa, mutta Edekin herttua piiritti jälleen kaupunkia, joten epäilemättä se olisi pian tutusilaisten hallussa.

Bansamorissa seikkailijat ostivat myös melkoisen määrän tarvikkeita kuljetettavaksi Miradiin; miekoista, jousista, panssareista ja keihäistä olisi varmasti apua kaupungin puolustuksessa.

Veranassa seikkailijat tapasivat paitsi omat joukkonsa, niin miehiä etelään avuksi hakemaan tulleen kreivi Enithin, joka oli edelleen oma paskapäinen itsensä. Veranan kreivi Androsin ja Enithin kanssa päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen, ja lähtipä Adros ja Enith jopa Palonin ja Fallonin mukaan Miradia auttamaan, vaikka suurin osa Veranan huomattavista asevoimista jäikin kotiseutua puolustamaan. Etelän tapahtumista Enith osasi kertoa Idamaria edelleen piiritettävän holrusilaisten toimesta, samoin kuin monta muutakin tärkeää kaupunkia ja linnoitusta. Myös Enithin koti Skel oli kaatunut, ja kreivi miehineen oli jatkanut taistelua rajakukkuloiden metsistä käsin. Apuaan vastaan Enith halusikin joukkoja itselleenkin avuksi lyömään holrusilaiset koirat takaisin omalle puolelleen rajaa.

Matkalla pohjoiseen Fallonilla ja Enithillä oli useita erimielisyyksiä niin joukkojen johtamiseen ja kuriin liittyvissä asioissa. Joka kerta kreivi kuitenkin antoi Modredin suvun ritarille periksi, vaikkei tilanteesta kovin tyytyväinen näyttänyt olevankaan. Herttua Isgimnurin valtakirjasta koskien joukkojen johtajuutta oli kuitenkin hyötyä.

Palon ja parikymmentä tiedustelijaa lähtivät edeltä käsin pohjoista ja Miradin kauppareittiä kohti, ja kokivat matkalla paitsi röyhkeiksi käyneiden susien tihutöitä, kuin Miradiin saapuessaan kaupunkilaisten röyhkeydenkin. Palon kuitenkin vain ilmoitti tyynen rauhallisesti armeijan olevan matkalla kaupunkiin, ja lähti itse tiedustelemaan itään vihollisen etujoukkojen varalta. Tiedustelusta olikin hyötyä, sillä Palon löysi kuin löysikin kaakosta saapuvan armeijan osan, ja palasi parahiksi Miradiin armeijan saapuessa varoittamaan. Valmistelut kaupungin puolustukseen aloitettiin, joskin kaupunkia hallitseva kauppakiltojen, papiston ja käsityöläisten neuvosto olisi halunnut odottaa holrusilaisten aikeita ennen nostoväen kutsua ja puolustuksen valmistelua. Fallon tovereineen pysyi kuitenkin kovana, ja syystäkin, sillä pian seikkailijat ja Miradin asukkaat huomasivat olevansa piiritetyssä kaupungissa.

Seuraavien päivien ajan tehtiin paitsi valmisteluja hyökkääjien pääjoukkoa vastaan, niin myös siivottiin kaupungin ympäristössä kulkevia vihollisen tiedustelijoita. Armeijan pääjoukon saapuessa komentajansa Elior Vadarin johtamana puolustajat koettivat käydä muutamia neuvotteluja kaupungin kohtalosta, mutta loppujen lopuksi kaupungin itäpuoli piiritettiin ja vihollinen aloitti piiritystornien, katapulttien ja valtaustikkaiden rakennuksen ja hyökkäykset lähistön maaseudulle.

Kaiken kaikkiaan Miradin puolustajat olivat kuitenkin toiveikkaita: kaupungin viljamakasiinit olivat täynnä, ja jos piiritys venyisi äärettömiin niin Holrusin joukot joutuisivat taistelemaan paitsi mahdollisia pohjoisesta tulevia apujoukkoja, niin myös nälkää ja kylmää vastaan. Tämän näytti myös Vadar tajuavan, sillä hyökkäykset kaupunkia vastaan aloitettiin saman tien kun piirityskalusto vain oli saatu valmiiksi.

Kolme kertaa Vadar yritti murtaa kaupungin puolustuksen, ja kolme kertaa Midarin joukot löivät holrusilaiset takaisin. Puolustajat kärsivät kovia tappioita, mutta niin sai hyökkäyksistä maksaa myös vihollinenkin, ja Holrusin taistelijoita kaatui niin kaupungin muureilla kuin maaseudulla käydyissä kahakoissakin. Sankareita kohosi puolin jos toisinkin, ja lähes vihollisina Miradiin tulleet Enith, Fallon ja Palon huomasivat, että yhteinen vihollinen voi luoda erikoisia liittolaisuussuhteita.

Lopulta, kun viimeinen suurhyökkäyskin oli epäonnistunut, ja Elior oli menettänyt kestämättömän paljon sotureita (lähes kaiken nostoväen ja melkoisen osan raskaista ratsujoukoistaan), ehdotti hän viimeisenä epätoivoisena tekonaan muinaista haastetta puolustajien ja hyökkääjien välille: kolme hyökkääjien soturia vastaan puolustajien kolme taistelijaa, ja voittaja saisi kaupungin. Eliorin vielä loukattua Fallonin kunniaa lähtivät Enith, Fallon ja Palon Elioria ja tämän kahta avustajaa vastaan taistelukentälle.

Verinen taistelu vaati lähes Palonin hengen, mutta lopulta Elior Vadar joutui antautumaan: Enith oli surmannut kaksi holrusilaisten taistelijaa, ja Fallon pakotti pitkän ja raskaan taistelun päätteeksi Vadarin antautumaan ja peräytymään. Kaupungin piiritys oli kunniakkaasti ohi, ja Palon ja Fallon olivat jälleen todistaneet kyvykkyytensä - tällä kertaa myös kreivi Enithille.

Kunhan Palon vain parantuisi saamistaan haavoista, jotka epäilemättä vaivaisivat häntä vielä pitkään taistelun jälkeenkin, olisi seikkailijoiden kuitenkin tehtävä päätöksiä. Lähtisivätkö he etelään, kreivi Enithin avuksi holrusilaisia valloittajia vastaan taistelemaan, kuten Isgimnur alunperin komensi, vaiko pohjoiseen herttua Isgimnuria Kantaskin piirityksessä avustamaan. Kun seikkailijat olivat vielä onnistuneet keräämään oman, 100 hengen joukon palkkasotureista väläytti Fallon myös mahdollisuutta jatkaa Miradissa alkanutta voittojen sarjaa hyökkäämällä perääntyvän Vadarin armeijan perässä Holrusiin tai holrusilaisten valloittamille alueille Tutusia.

Massataistelusäännöt tuli jälleen testattua, ja hyviksi todettua. Seikkailijat keksivät hyviä suunnitelmia taistelua varten, ja improvisoivat hyvin taistelussakin tulleisiin yllättäviin käänteisiin. PJ:nä oli mukava pelata erityisesti Enithiä, joka toisaalta on melkoisen kusipäinen hahmo, mutta toisaalta kunniallinen valtakunnan palvelija ja rohkea soturi. Fallon osoitti kunniallisuutensa taistelukentällä, ja karman laki palkitsikin hänet lopulta voitolla Eliorista ja iloiseksi yllätykseksi Paloninkin henki onnistuttiin sääntöjä melkein täydellisesti noudattaen pelastamaan.

Koska kokemusta on unohdettu pari sessiota jakaa, niin päätimme lopuksi kohottaa seikkailijoiden taitoja hieman poikkeuksellisella tavalla: pelaajat heittivät taitotarkistukset lähes kaikista taidoista, ja ne taitoheitot, jotka onnistuivat, kohottivat kyseistä taitoa yhdellä. Näin tehtiin siis lähes kaikille taidoille, muutamia, kuten esimerkiksi Alkemiaa ja vastaavia lukuunottamatta. Ja kyllähän ainakin osa taidoista kohosikin... Lisäksi seikkailijat saivat kyllä voittoisalla toiminnallaan mainetta Miradin seudulla tutusilaisen elämäntavan puolustajina ja rohkeina sotureina.

Lisäksi otimme käyttöön sääntömuutoksen, että Väistö-taitoarvo on suoraan hahmon ketteryys. Kenties tämä rohkaisee käyttämään joissain tilanteissa myös Väistöä taistelussa ja eri tilanteissa. Katsotaan kuinka toimii. Ainahan tämänkin voi perua, jos homma ei toimi.