Springtime in Styria. And that means war.
There have been nineteen years of blood. The ruthless Grand Duke Orso is locked in a vicious struggle with the squabbling League of Eight, and between them they have bled the land white. Armies march, heads roll and cities burn, while behind the scenes bankers, priests and older, darker powers play a deadly game to choose who will be king.
War may be hell but for Monza Murcatto, the Snake of Talins, the most feared and famous mercenary in Duke Orso's employ, it's a damn good way of making money too. Her victories have made her popular - a shade too popular for her employer's taste. Betrayed and left for dead, Murcatto's reward is a broken body and a burning hunger for vengeance. Whatever the cost, seven men must die.
Her allies include Styria's least reliable drunkard, Styria's most treacherous poisoner, a mass-murderer obsessed with numbers and a Northman who just wants to do the right thing. Her enemies number the better half of the nation. And that's all before the most dangerous man in the world is dispatched to hunt her down and finish the job Duke Orso started...
Springtime in Styria. And that means revenge.
BEST SERVED COLD is the new standalone novel set in the world of Joe Abercrombie's First Law Trilogy.
About the Author
Joe Abercrombie is a freelance film editor, working mostly on documentaries and live music events for bands from Coldplay to Iron Maiden. He lives and works in London. He was nominated for the 2008 John W. Campbell Award for Best New Writer. Visit Joe Abercrombie online at www.joeabercrombie.com.
Kirjasta, josta piti, on huomattavasti vaikeampi kirjoittaa arviota, joten tyydynpä lähinnä sanomaan: Fantasiakirjallisuuden lukijat, lukekaa Abercrombieta! Hän kuuluu siihen samaan "uuden virran" kastiin, joka ei tyydy uudelleenkierrättämään vanhoja kliseitä, vaan vaivautuu keksimään jotain *gasp* uutta tarinoihinsa. Hänen hahmoistaan yksikään ei ole yksiulotteinen stereotyyppi. Mustavalkoisuus on kaukana Abercrombien tarinoista; pikemminkin Best Served Cold on väritetty harmaan eri sävyillä - sieltä tummemmasta päästä harmaata.
Täytyy nyt rehellisesti sanoa, että en keksi kirjasta oikein mitään pahaa sanottavaa. Jotkut ovat kritisoineet että Abercrombien tarinat ovat liian synkkiä, ja että ne eivät oikeastaan ole enää fantasiaa - noh, ihmislihan syömisestä voimaa saavat vampyyrimuumiovelhot ja demonien pirullista taikuutta käyttävät taikurit kirjassa ovat eri mieltä. Synkkä tarina on, siitä ei pääse mihinkään, enkä usko ihan heti pystyväni Best Served Coldia uudelleen lukemaan, mutta juuri tuo synkkyys erottaa Abercrombien tusinafantasiaa tarjoilevista tehtailijoista. Älkääkä ymmärtäkö väärin: joskus on aivan mahtavaa lukea eräästä drowmannunvartijasta ja hänen kuolemattomista tovereistaan, mutta kyllähän Abercrombien Monza, Shivers, Friendly, Logen, Byaz ja Nicomo Cosca ovat ihan eri sarjassa awesome-faktorilla mitattuna...
The First Law -trilogian jo aikaisemmin lukeneneena oli mukava törmätä tässä itsenäisessä teoksessa muutamiin vanhoihin tuttuihin aikaisemmista tarinoista. En mainitse ketään nimeltä sillä eräs blogiani lukeva ystäväni on aloittamaisillaan juuri The First Law -trilogian, enkä halua spoilata tarinaa hänelle.
Yksi asia kirjassa jäi vaivaamaan: Shenkt jäi minulle arvoitukseksi. Oliko hän uusi hahmo, vai joku, jonka ohitin First Lawissa olankohautuksella? Jos joku on kirjat lukenut, ja osaa kertoa minulle, esiintyikö Shenkt jo aikaisemmissa kirjoissa vai oliko hän täysin uusi tuttavuus. Ilmeisesti hän on ollut ennen Juvensin oppipoikia ja siten vähintään yhtä vahva kuin Byaz, mutta miten hän tunsi Shylo Vitarin? Shenktiin liittyi kirjassa hieman liikaa arvoituksia minun makuuni, mutta onneksi hän oli vain sivuhahmo, eikä siten vienyt parkettia paremmin pohjustetuilta hahmoilta kirjassa.
Tälle kirjalle antaisin helposti kiitettävän arvosanan, ehkä 9,5 tai jopa 10.
Kyllä, minusta kirja oli niin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti