12. Praedor-sessio: Turmio Tutusissa

Vuosi 513 Valiarin aikaa, syyskuu

Seikkailijat ovat saapuneet Solamnuriin Holrusin sotajoukkojen vallattua Kantaskin kaupungin. Kaikki, esimerkiksi Fallonin isä Aron, eivät ole asiasta kovinkaan mielissään, mutta Tutusin pohjoisia joukkoja kuninkaan nimissä johtava herttua Isgimnur osoittautui onneksi ymmärtäväisemmäksi, ja tarjosi seikkailijoille paitsi kiitosta niin myös erikoistehtävää. Seikkailijoiden tuli ottaa muutaman sadan miehen armeija, ja suunnata Etelä-Tutusiin vahvistamaan sankarillisesti puolustusta ylläpitävää Skelnin kreivi Enithiä.

Seikkailijat ottivat tehtävän vastaan, vaikka tuttavuus kreivi Enithin kanssa ei ollut aikoinaan lähtenyt alkuun parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä ennen heidän olisi kuitenkin käytävä kotikaupungissa Caporissa, sillä sinne jääneeltä Jarec Sobriukselta oli tullut mystinen viesti; verinen Jarecin suurmiekka. Fallon ja Palon lähettivätkin palvelija Kandarin ja 300 Modredin suvun sotureista ja herttuan omista asemiehistä etelään sopien tapaavansa nämä matkan aikana. Kaksikko itse taasen tekisi mutkan Caporin kautta.

Matka sujui yhtä lyhkäistä välikohtausta lukuunottamatta ongelmitta, tavattiinpa matkalla myös mielenkiintoista laulua seikkailijoiden uroteoista laulava musikantti Travanista. Palon sairastui syyssateiden myötä, mutta parannettiin kuumenokkosena tunnetulla yrtillä.

Caporista seikkailijoiden tie vei Tutusiin, jossa heille lopulta selvisi, että Jarec oli saanut selville vanhan vihollisen Arelin toimivan nyt Tutusissa, ja yrittäneen selvittää tämän toimia. Nuorukainen ei ollut onnistunut, vaan oli menettänyt vain henkensä, mutta seikkailijoiden onnistui jäljittää Arel, joka toimi nyt eräänlaisena Tutusin varkaiden killan, Iloisten Poikien, johtajana. Arelia jäljittäessä tutustuttiin Läntisiltä vuorilta peräisin olevaan barbaariin, Jorum Engelinpoikaan, joka etsi seikkailijoidenkin Farrigniassa tapaamaa eridu Romecia.

Juopotteluun taipuvaisesta barbaarista oli kuitenkin apua, sillä varkaiden kanssa otettiin Tutusissa yhteen paitsi ahtailla kaduilla, niin heidän kiltatalossaan, mutta seikkailijoille arvoitukseksi jääneestä syystä varkaita oli kovin vähän, eikä heistä ollut kokeneille sotureille vastusta. Lopulta myös Arel Tumac voitettiin, joskin entisen Farrignian varkaiden kiltapäällikön onnistuikin haavoittaa Fallonia varsin vakavasti. Epätoivon vimmalla Fallonin onnistui kuitenkin aikaisemmin hankitulla nukuttavalla jauheella tainnuttaa kaikki muut paitsi Palon, joka sitten teloitti tajuttoman vihollisen.

Arelilta löydetyn kartan perusteella seikkailijat kuitenkin tajusivat, että heidän urakkansa oli vasta alkamassa: Midralin kauppatietä pitkin Tutusiin oli suunnistamassa Holrusin eteläisestä armeijasta irrotettu osasto, jonka liikkeistä eivät etelän tai pohjoisen tutusilaiset päälliköt tienneet mitään...

Jättäen varkaiden killalta löytyneet aarteet Tutusin slummien irtolaisten saaliiksi seikkailijat Jorumin vahvistamana suuntasivat siis Midralia (ja kohti etelää kulkevia joukkojaan) kohti; holrusilaiset olisi pysäytettävä.

Sessio sujui kaiken kaikkiaan varsin sujuvasti, joskin viisituntiseksi venynyt rupeama alkoi olla meidän porukalle liian pitkä. Pelinjohtajana täytyy tästä lähin muistaa, että nelisen tuntia on ihan riittävä session pituudeksi. Peli sinällään sujui ongelmitta, ja seikkailijat pääsivät mielestäni pätemään jo kunnioitettaviksi kohoavilla taidoillaan. Pieni tauko PJ:n pallilla teki hyvää.

Pelin aikana tavattiin paljon erilaisia ep-hahmoja, mutta näistä useimmat eivät oikeastaan olleet kovin tärkeitä (tai olivat jo entuudestaan tuttuja). Sen sijaan kirjaankin ylös muutamia pelistä johtuneita seurauksia (+ saatua loottia):
- Holrusilaisen Byrnin suvun lunnaiksi saatu ketjuhauberkki saatiin vihdoin käyttöön, ja Fallon vaihtoi kuluneen teräskyrassinsa hienoon ketjupaitaan. Myös Haukkakypärä ja haukkasäärystimet otettiin matkaan, sillä olihan ruusua kynsissaan kantava haukka myös Modredin huoneen tunnus.
- Jarecin suurmiekka, joka nimettiin Miehensurmaksi(ko, vai mikä se oli?), meni Palonille. Se paljastui varsin päteväksi aseeksi.
- Arelilta saatu jonkin liskon mustista suomuista tehty paita meni Jorumille. Arelin hienot, timantein koristellut sapelit jäivät kerjäläisten saaliiksi.
- Palon hankki itselleen jalkajousen - seikkailijat alkavat olla varsin ramboja. Ihan kaikki aseet eivät voikaan enää olla koko ajan joukkosa, vaan jo pelissä seikkailijat valitsivat työkalut tilanteen mukaan.
- Aarteiden jakaminen yhdistettynä seikkailijoiden maineeseen suurina sotureina tuo heille toisaalta hyvää mainetta, mutta moni kauppias ja lordi, joiden varastetut tavarat menivät nyt ainakin toviksi kerjäläisten likaisiin taskuihin, tuskin katsovat tällaista mielivaltaista käytöstä hyvällä. Joka tapauksessa ainakin jossain piireissä seikkailijoille hyvämaineinen -etu.
- Kokemusta unohtui nyt antaa, mutta hyvämaineisuus, saalis (300 omaa soturia komenneltaviksi) ja yhden vanhan vihollisen surmaamisen tuoma tyydytys varmaan sen korvaavat.

EDIT: Lyhyen pohdinnan jälkeen lisättävä vielä muutamia ajatuksia.

- Juhon ehdotuksen mukaan kuvailimme tapahtumat hieman toisin kuin yleensä: ensin heitettiin noppaa, ja sen jälkeen vasta tulkittiin tulos ja lisättiin toiminnan kuvailu. Tietenkään esimerkiksi taistelussa sitä ei jaksettu ihan joka vuoro tehdä, mutta välillä saimme aikaan mielestäni hyvinkin vaikuttavia taistelukuvauksia - iskuntojen, torjuntojen ja vastaiskujen sarjoja. Yleensä ainakin minä muotoilen reaktion jo valmiiksi päässäni, ja sitten vasta heitän noppaa, mutta tällä kerralla hyväksi huomattiin myös nopanheiton jälkeinen kuvailu.
- Peli oli hyvin PJ-vetoinen, mutta toivottavasti satunnainen kiskoilu ei pelaajia haitannut. Tällaisten mysteerien vetäminen ilman pientä johdatusta on hyvin hankalaa. Toivottavasti pelaajat nauttivat kadonneen toverin mysteerin selvittämisestä, vaikka tapahtumat menivät aika suunnitellun mukaan. Muutamassa kohdassa tosin jouduin improvisoimaan.
- Välillä homma meni hieman hektiseksi, ja saatoin dissata toista pelaajaa toisen kustannuksella vuoroin jos toisin. Pari kertaa huomasin, että hiljensin mahdollisesti hieman tylynkin puoleisesti toisen pelaajan, kun toiminnot olivat mennä päällekäin, ja sitten unohdin kysyä "hiljennetyltä pelaajalta" että mitä hän olikaan sanomassa. Luotan kuitenkin, että tällainen on ihan ymmärrettävää, varsinkin kun pelikerta vähän venähti.
- Arel teki muuten epähuomiossa hieman liikaa vauriota: olin suunnitellut alunperin hänen käyttävän tällä kertaa pientä kilpeä ja lyömämiekkaa alkuperäisen sapeliparin sijaan, mutta muutinkin lennosta suunnitelmia, mutta en huomannut vaihtaa sapelien vahinkoon, vaan sanoin niiden olevan lyömämiekkaa vastaavia. Alun perin Arelin sapelit vastasivat lyhyitä miekkoja arvoiltaan, että Fallonkaan ei olisi ihan niin pahoja syviä haavoja saanut, kuin hän nyt sai; luultavasti ainakin osa syvistä haavoista olisi ollut asteen verran heikompia.
- Mutta kerrassaan mahtava pelikerta PJ:n pallilta katsottuna ainakin! Homma meni suunnitelmien mukaan, ja ainakin itse suorastaan sytyin ja pääsin maailmaan sisään session aikana.


EDIT II: Yksi juttu oli PJ:ltä unohtunut...

- Olin unohtanut aivan, että Kreivi Enith, jota etelään ollaan menossa tapaamaan, oli lähettänyt sodasta kuullessaan omia joukkojaan pohjoiseen kuninkaan avuksi. On siis loogista, että ainakin osa Palonin ja Fallonin etelään vietävistä joukoista koostuu näistä kreivin miehistä. Kaksikon armeijasta 50 miestä (ritari Eskil, 30 raskasta ratsuväkeä ja 20 jalkajousimiestä) on Modredin huoneen sotureita, 150 soturia (ritarit, ratsuväkeä, jalkaväkeä ja jalkajousimiehiä) ovat herttua Isgimnurin joukkoja ja loput 100 soturia raskaasta ratsuväestä ja jalkaväestä ovat kreivi Enithin lähettämistä miehistä.