Product Description
Drizzt returns to Luskan, and the Realms will never be the same!
The Arcane Brotherhood has long held the city of Luskan in their power, but when corruption eats away at their ranks, Captain Deudermont comes to the rescue of a city that has become a safe haven for the Sword Coast's most dangerous pirates. But rescuing a city from itself may not be as easy as Deudermont thinks, and when Drizzt can't talk him out of it, he'll be forced to help.
Drizzt is back in action again, and bringing more changes to the Forgotten Realms setting. This all new hardcover adventure will keep Drizzt fans guessing the whole way, with edge-of-your-seat action and plot twists that even the most casual reader of the Forgotten Realms novel line can't afford to miss!
About the Author
R.A. Salvatore has spent so many years winding himself into fantasy worlds that he's still trying to figure out how to unwind. He is the author of more than forty novels and more than a dozen New York Times best sellers, including The Two Swords, which debuted at or near the top of many best seller lists.
Salvatoren ja Drizzt Do'Urdenin parjaaminen on ollut jo varsin kauan "in" fantasiakirjallisuutta lukevien parissa. Drizzt-tarinat - kuten melkoinen osa "roolipelikirjallisuudesta" jota esimerkiksi Forgotten Realms ja Eberron -kirjat edustavat - nähdään usein korkeintaan viihdyttävänä roskakirjallisuutena. On Drizzt Do'Urdenista mitä mieltä tahansa, jopa tällaisen drowmannunvartijaa täysillä! fanittaneen henkilön, kuin minä, on pakko myöntää, että kenties aika on todellakin ajanut ohitse Drizzt Do'Urdenin ja Mithirsalin kumppanusten. Sääli.
The Pirate King käsittelee "Transitions"-aihetta mielestäni sarjan 1-osaa paremmin. Uuden ja vanhan rajoja ylitetään tarinassa monta kertaa, ja minulle lukijana tuli jotenkin sellainen olo, että Salvatore ehkä itsekin Drizztistä kirjoittavana kirjailijana haikailee "vanhoihin hyviin aikoihin". Tarinassa on omaa haikeuttaan, ja kaipuuta yksinkertaisempiin aikoihin. Mutta liian kauas on kuljettu, että nuo ajat voisivat todella koskaan palata. Välillä kirjan haikeus ja esiin nostetut vuoropuhelut ja pohdinnat yksinkertaisemmista, paremmista ajoista kuitenkin osuivat ja upposivat ainakin minuun. Voi Salvatore, miksi sitten et kirjoita niistä Vanhoista hyvistä ajoista, jos me kaikki niitä kaiholla muistelemme?
Kaiken kaikkiaan tarina on ihan mielenkiintoinen, ja poikkeuksellisen harmaasävytteinen dnd-tarinaksi, mutta toisaalta harmaan sävyt ovat hyvin teennäisiä; "hyvikset" ja "pahikset" erottuvat edelleen selkeästi. Tämä toisaalta kuuluu genreen, mutta miksi harmaasävyjä on sitten ylipäätään lähdetty hakemaan?
Kenties joku harmaasävyisiä tarinoita kertomaan tottuneempi kirjailija olisi onnistunut luomaan tarinan sävyistä oikeasti mielenkiintoisen paketin, mutta nyt kirja tuntui vain ristiriitaiselta ja ponnettomalta. Motiivit jäivät epäselviksi tai pinnallisiksi, ja maailma epäuskottavaksi. Okei, Forgotten Realms ja "uskottava" eivät nyt muutenkaan sovi samaan lauseeseen, mutta minä en vain voi hyväksyä, että tarinaa kuljettavana teemana on kaupungissa kärsittävät taudit ja nälänhätä, kun maailmasta samaan aikaan löytyy sadoittain erilaisiin ruokaa luoviin tai parantaviin loitsuihin kykeneviä pappeja, ja jossa jokaiselta sivuhahmolta löytyy maagisia aarteita. Kun tarinassa esiteltiin merkityksetön, tylsä ja yksiulotteinen merirosvo, jolta löytyi likaa hylkivät taikahousut, niin olin viedä kirjan paperinkeräykseen. Loitsut ja velhot: käy. Taika-aseet: ok. Taikanilkkaimet tai lumotut korut ja kivet: hyvä on, hyväksytään nyt nämä vielä. Lukematon määrä erilaisia taikaviittoja, koruja ja vaatteita jokaisella nimetyllä sivuhahmolla - that's it. Ja ne v**un taikahousut!
Minä pidän Drizztistä - ihan oikeasti. Ensimmäiset kaksi trilogiaa hänen ja hänen kumppanustensa seikkailuista loivat ainakin minulle kuvan vaikuttavasta ja mielenkiintoisesta hahmon, joka taistelee verenperintöään vastaan ja pitää kiinni omista ihanteistaan maailmassa, jossa häntä vieroksutaan. Pakko se on kuitenkin myöntää, että tämä uusi - tai no "uusi" ja "uusi" - BDSM-nahkapanssarissaan pomppiva drow ja epäuskottavasta, inflaatiota kärsivästä taikuudestaan kärsivä Forgotten Realms on minulle vieras paikka. Menneeseen ei ole paluuta, ja uusien lukijoiden myötä kiinnostukset muuttuvat, se on fakta - mutta ei kai kukaan oikeasti pidä Drizztin tai Forgotten Realmsin ottamasta suunnasta? Taikahousut, hei! Miettikää nyt.
En halua antaa tälle arvosanaa. Drizzt-faktori pykäisi sitä kuitenkin liian korkeaksi todellisuuteen nähden.
Huomaan, että en itse asiassa oikeastaan arvostele enää kirjaa, vaan jorisen vain omiani Forgotten Realmsin nykytilanteesta. Anteeksi siis osittain väärää vihjaava otsikko. Haukkukaa vaikka kommenteissa valehtelijaksi. :P
"Taikahousut, hei! Miettikää nyt."
VastaaPoistaTälle repesin :)
Mulla on vähän samat fiilikset Drizztista. Se on se legendaarinen hahmo, joka todella iski teinivuosina, kun sarjaa ei oltu kirjoitettu kuin kaksi trilogiaa. Vielä edelleenkin lukasen musta haltia-trilogian silloin tällöin läpi :)
Juu-u, Drizzt & co. oli enemmän tai vähemmän parhaimmillaan silloin, kun mannunvartija, pantteri ja toverit vastustivat kammottavia hirvityksiä teräksellä ja tahdolla. Oikeastaan, Dunkku-kirjallisuus on yleisestikin enemmän tai vähemmän parasta, kun se ei koeta olla enempää kuin mihin sillä riittävät rahkeet.
VastaaPoista