Kalin Trellin kronikat II

Vähän lyhyempi merkintä, joka on eilisen pelin satoa. Aivan oiva lopputaistelu suurhiisiä ja heidän kätyreitään vastaan!

Kuudes kronikka: Verisen solan taistelu

30. mirtulia
Kirjoitan tätä väsyneenä, sillä päivä on ollut pitkä. Kelddathin tavattuamme vierailimme nimittäin Korkea-aidan kartanolla, jonka isännälle, Thalantyr-nimiselle iäkkäämmälle velholle kävimme myymässä saaliiksi saamamme Traakin ruumiinosat. Velhon kartano oli ihmeellinen näky salaperäisine valonvälähdyksineen sekä humisevine pamahduksineen, ja tämä Thalantyr oli paljon mahtavampi tietäjä kuin olin arvellutkaan – ainakin hänellä oli apunaan lumottu saviolento, golem, ja tuskin sellaista hirmua aivan vähäisellä mahdilla saa luotua.

Aluksi Thalantyr oli haluton tapaamaan meitä, mutta kyllä ääni muuttui kellossa, kun velho sai kuulla, mitä meillä oli myytävänämme. Minun ja Malcerin onnistui neuvotella varsin erinomainen sopimus myös velhon kanssa; minä ja Malcer saimme tutkia velhon loitsukokoelmaa, minkä lisäksi muu seurue sai palkkioksi 400 kultarahaa! En kyllä tajua, miksi Malcerin piti väittää minua hänen palvelijakseen ja oppilaakseen! Velho alkaa ylpistyä hieman liikaa omaan älykkyyteensä, jos minulta kysytään.

Ei sillä, etteikö velhon nopeasta älystä olisi ollut hyötyäkin. Illalla nimittäin hänen loitsunsa olivat kieltämättä loistava apu minun ja Natalinin pikku hiljaa muotonsa saavaan laulu- ja tanssiesitykseen. Tänään esitin myös ensimmäistä kertaa uuden lauluni Darokin muistoksi, Darokin hiisijahti nimeltään. Se sai yllättävän hyvän vastaanoton, mikä on tietenkin ilo minulle ja toivottavasti myös Darokille Moradinin saleissa. Hänen muistonsa jää eloon, vaikka kääpiön maallinen taival onkin päättynyt.

Darokin muistolaulu jäi melkein kuitenkin esittämättä Nauravan narrin kievarissa, kun jouduimme ensin haalimaan sinne asiakkaita sekä selvittelemään kievarissa viihdyttää yrittäneen nuoren Garrick-bardin toiluiluja. Bardi oli saanut jostain käsiinsä lumotun huilun, jonka käyttöön hänen taitonsa eivät riittäneet, vaan hän oli ajanut melkein koko asiaskunnan hulluuteen. Kun vielä koetimme selvittää asiaa, koetti bardi jopa livistää paikalta! Tuollaiset konnat pilaavat kaikkien kiertelevien musikanttien maineen. Onneksi asia saatiin selvitettyä, ja Malcerin, Natalnin ja minun esitykseni sai riittävästi rahaa virtaamaan myös Narrin isännälle, että eiköhän tämä anna anteeksi Garricikille. Bardi ainakin oli niin kiitollinen, että antoi meidän pitää huilun. Itse en ole moista soitintia opetellut käyttämään, mutta toverini mainitsivat heidän tuntevan jonkun toisenkin bardin.

3. kythornia
Ostin eilen kaupustelijalta uuden silkistä valmistetun nutun, jonka kankaan sisään on ommeltu teräsketjua vahvikkeeksi. Komea asuste vei melkein kaikki säästöni, mutta ainakin tämän uuden asusteen pitäsi suojella minua paremmin. Matkustaminen on tosin tuntunut paljon raskaammalta tämä uusi asuste ylläni. Olemme nimittäin jälleen maantiellä ja matkalla pohjoiseen Kagai Kultakypärän perässä.

Kävimme aamulla jälleen Kelddathin juttusilla. Beregostin piispa kertoi saaneensa Baldurin portin herttuaneuvostolta kirjeen sekä valtuutuksen maksaa seurueellemme kaikenkaikkiaan tuhatviisisataa  kultarahaa siitä hyvästä, että poistaisimme hiisiuhkan.

Herttuoiden sekä piispan luottamus oli toki imartelevaa, mutta toisaalta nyt hiisiuhkan selvittämienn oli todella meidän vastuullamme. Kelddathin vasallit auttaisivat meitä, mutta sen muutoin olisimme oman neuvokkuutemme varassa; Kelddath oli pyytänyt tosin apua myös etelästä Amnista, Säkenöivän sydämen ritarikunnalta, mutta alueen omat hirviöongelmat sekä Keihäshuipun vanhan Hallavapää-lohikäärmeen liikehdintä estivät ritareita tulemasta avuksemme.

Sen verran saimme Kelddathilta etumaksua Kathargon Punapiiskan suurhiisien pois ajamisesta, että voisimme värvätä apua riveihimme. Yhdessä Kelddathin vasallien kanssa onnistuisimme lyömään hiidet. Korian kertoi tehneensä jo  aikaisemmin kaupunkiin tullessaan tuttavuutta paikallisen palkkasoturikomppanian päällikön, Kagain-nimisen kääpiön kanssa. Kagain oli ehtinyt tosin marssia jo pohjoiseen ryövärijahtiin komppaniansa kanssa, joten päädyimme kiiruhtamaan hänen peräänsä. Jos kääpiö todella oli jo valmiiksi alueen ryöväreitä jahtamaassa, hän varmasti auttaisi meitä mielellään nimellistä maksua vastaan.

Kesäsää on onneksi suosinut kulkuamme, ja Rantatie pohjoiseen on hyvässä kunnossa. Saamme Kagainin varmasti huomenna kiinni.

4. kythornia
Kaikki kunnia ja arvostus tovereilleni, mutta joskus en ymmärrä heidän ajatuksenjuoksuaan! Juuri, kun äänestimme, että lähdemme jahtamaan Kagainin suojeleman karavaanin perään, Malcer päätti muuttaa mieltään, ja hän sai suostuteltua sen verran monta omalle näkökannalleen, että asiasta piti äänestää uudelleen. Mitä järkeä meidän on edes silloin äänestää?

Kaikki alkoi, kun löysimme kuolleita palkkasotureita Rantatieltä. Epäilimme heidän olevan Kagainin miehiä, ja tämä vahvistui, kun Korian jäljitti verenvuodatuksesta erkaantuvia jälkiä metsään paenneen ja kuolettavasti haavoittuneen Kagain Kultakypärän luokse. Onnistuimme kuin ihmeen kaupalla hoitamaan kääpiön haavat, ja hän kertoi Mustakynsien komppanian hyökänneen Kagainin ja hänen palkkasoturiensa kimppuun sekä vieneen karavaanin, joka oli kulkenut kääpiön mukana. Ilmeisesti Kagainilla ja mustakynsillä oli riitaa Rantatien karavaaninen suojelemisesta.

Kun tuli aika jäljittää karavaania ja pelastaa se palkkasoturien kynsistä – Taugosz Khosann oli kuin olikin siis konna, jos tällaista salli komppaniansa tehdä – päädyimme kuitenkin siis saattamaan Kagainin kuitenkin takaisin Beregostiin. Sankarillista.

5. kythornia
Oli Kagainin Beregostiin saattamisesta hyötyäkin, sillä nyt meillä on paitsi Kelddathin vasallit ja pari kohtaamaamme Säkenöivän sydämen ritaria myös Kultakypärän komppania puolellamme! Kagain ilmoiti nimittäin olevansa meille kiitollisuudenvelassa ja lähti mukaamme nujertamaan suurhiisiä – ilman palkkaa!

Ehkä toverini siis olivatkin oikeassa. Kuinka vain. Eivätpä tosin olisi Kagainin miehet tulleet mukaamme, ellen minä olisi heitä asiassa suostutellut. En tosin ymmärrä, miksi he niin innostuivat, kun huomasivat minun olevan haltiasukua ja kantavan kahta sapelia vyölläni.

7. kythornia
Olemme matkanneet hiisiä etsimässä nyt pari päivää. Metsässä tarpominen oli juuri niin mukavaa ja jännittävää kuin muistinkin, paitsi että nyt meitä vielä hidastavat Kagainin mukaamme raahaamat vankkurit.

Lordi Keldorn Firecam, kohtaamiemme Säkenöivän sydämen ritarien senesalkki, on ottanut sotajoukkomme johtoonsa. Hän vaikuttaa kokeneelta mieheltä ja epäilemättä lyömme hiidet hänen johtamanaan helposti.

8. kythornia
No, olinpa väärässä. Ei Kathargonin suurhiisiä aivan noin vain lyötykään, vaikka suunnitelmamme heidän väijyttämisekseen olikin mitä oivin.

Löysimme lopulta hiidet, ja lyhyen tiedustelun jälkeen Keldorn ehdotti yksinkertaista juonta. Jalkaväkemme, Kagainin viitisenkymmentä palkkasotilas sekä kymmenkunta vapaaehtoista Beregostista jatkaisivat eteenpäin Leijonantietä länteen metsän läpi ikään kuin kauppakaravaanina – olihan meillä vankkureitakin. Houkuttelisimme hiidet kimppuumme, minkä jälkeen Keldorn ritareineen iskisi niiden selustaan.

Suunnitelma oli oiva, mutta suurhiisien hurjuus sekä heidän riveissään taisteleva jättikaksikko yllätti meidät. Vaikka Kagainin vankkureihin piilottama ballista tekikin suurta tuhoa – siksi kääpiö oli siis halunnut vankkurit mukaan! – monta urheaa taistelijaa kaatui kapeassa solassa, jossa kohtaismme Kathargon Punapiiskan ryövärilauman.

Kertoisinko taistelusta sen, kuinka Martin syöksyi hurjasti eturintamassa suurhiisien kimppuun vain joutuakseen yllättävän kurinalaisten hirmujen piirittämäksi ja lähes maahan hakkaamaksi, vaikka kaatoikin niitä varmasti ainakin tusinan verisinä maahan? Kertoisinko, kuinka Natalin, Hagen ja Korian surmasivat lähes yksin oikeaan sivustaamme solan päälle kavunneet jousia kantavat suurhiisien tiedustelijat? Kuvailisinko, kuinka Malcerin tuliloitsut kärvensivät hiiden toisensa jälkeen ja Kagainin ballista lävisti välillä kaksikin suurhiittä kerralla? Kertoisinko, kuinka lopulta hakkasimme kaksi hurjaa jättiä maahan ja saimme suurhiisien rivit tärisemään pelosta, kun Keldorn vihdoin iski ritareineen niiden selustaan?

Ehkä en kerro tästä mitään. Ehkä jätän niin ikään mainitsematta myös ne lukuisat kuolleet omalla puolellamme, monet vapaaehtoisia kehnoissa varusteissa vailla muuta suojaa kuin rohkea sydämensä. Taistelun jälkeen haavoittumattomana seurueestamme oli vain Malcer, ja Kathargon oli häviöstään huolimatta jälleen päässyt pakoon.


Darokin hiisijahti

Kirveen kantaja Hiidensurma
Kirveen suuren punaparta

Etsi uhkaa Kalparannan
Etsi uhkaa hiisijoukon

Vaaran löysi Kalparannan
Vaaran löysi toverin turman

Hiisi karjui, hirmu iski
Hiisi kaatui, kirves laski

Suojan antoi, kirves punaparran
Ase nousi hiidensurman
Tuonelaan vei hiiden kurjan

Tuopin toverit nostivat
Tuonelaan hiidet jahtaisivat