En suoraan sanottuna muista, koska olen viimeksi päässyt pelaamaan Praedoria Praedorina; sääntöjä on käytetty lukuisiin muihin peleihin, mutta Jaconiaan pelit eivät ole pitkään aikaan sijoittuneet. Nyt asia kuitenkin korjaantui.
Pelin lähtökohtana on mahdollisimman kivuton ja "helppo" peli pelinjohtajan eli minun näkökulmasta. Sääntömuuutoksia ei juurikaan ole, ja pelin lähtökohta on hiekkalaatikko, jossa pelataan praedorien arkea. Tämä voisi olla hyvinkin raskas vaihtoehto, mutta Praedorissa improvisoiminen on tuntunut minusta aina jotenkin luontevalta. Lisäksi peli tulee käsittelemään hiekkalaatikkomaisesta lähestymistavasta lähinnä praedorien yritystä asettua eläkkeelle Alabarin kaupunkiin Piperiassa. Koska peliporukkamme on iso ja kaikkien saaminen paikalle kerrallaan on haastavaa, toivon kaupunkimiljöön tarjoavan mahdollisuuden järjestää pelejä aina kynnelle kykenevälle seurueelle; muut ovat kaupungilla hoitamassa muita asioita.
Ensimmäisen pelikerran päätin vetää kuitenkin rytinällä--eräänlaisena introna tulevalle rauhaisalle elolle Alabarissa. Seurueen tehtävänä oli hankkia itäisestä Borvariasta muinainen aikakirja Arubis-nimiselle kirjanoppineelle, joka oli tarjoutunut maksamaan teoksesta huokean palkkion. Matka kirotulle maalle oli sujunut välikohtauksitta, mutta nyt Borvarian elämää ja vaaroja huokuva kirottu maa levittäytyi seikkailijoiden edessä.
Kirotulle maalle lähti kolme seikkailijaa: kaksi oftilaista nimeltään Kandor ja Myras selä Japasista tullut itäläinen, Slandor. Talonpoikaistaustainen Kandor oli varustautunut kirveellä ja kilvellä, joiden kanssa hän oli petollisen nopea, kun taas Ruoska-lisänimestään huolimatta Slandor kantoi turvanaan raskasta miekkaa. Kolmikosta kevyimmin oli varustautunut Myras, jolla oli väkipuukko sekä lukuisia tikareita, joiden heittelyyn Myras oli erikoistunut. Praedor-seurueen kaksi jäsentä, Knut-niminen saarelainen sekä Andas-niminen porvarisneito, olivat jääneet Suden autiomaahan Arubisin kanssa kärsimään ripulia. Vatsatauti oli oiva syy yhden myöhemmin tulevan seikkailijan sekä varahahmon jäämiselle sivuun pelikerralta.
Kokeneet hahmot kulkivat kirotulla maalla varovaisina ja valppaina. Arubisin ohjeistuksen perusteella he tiesivät etsiä aikakirjaa, joka sijaitsi valtavan kupolikattoisen rakennuksen lähettyvillä. Kupolikatto erottuikin muiden pensaikkojen ja puiden keskeltä korkeana ja selkeänä maamerkkinä, mutta sen luokse pitäisi ensin läpäistä sankka tiheikko, joka oli peittänyt entisen leveän kadun.
Pensaikossa piileskelevien petojen ja kaikkien mahdollisten myrkkykäärmeiden uhmaaminen ei praedoreita houkutellut, joten kolmikko alkoi etsiä toista mahdollisuutta päästä kupolikattoiselle rakennukselle. Tiheikön länsipuolelle rauniorakennuksen seinämää nousivat portaat, joita pitkin pääsi tasanteelle, joka näytti johtavan kupolikaton suuntaan, mutta idässä levittäytyi aukea, jolla oli vain muutamia, tuulessa hurjasti heiluvia puita.
Praedorien vaistot ja kokemus saivat heidät kuitenkin varomaan aukeaa, sillä Kirotun maan ilma oli tyyntä vailla minkäänlaista tuulta. Pian tarkkasilmäiset seikkailijat tajusivatkin aukean olevan kuin toinen lumekuva raunioita peittävän tiheikön päällä, ja lumekuvan rajatkin pystyi erottamaan hieman punertavasta udusta ilmassa. Slandor tajusi kyseessä olevan joko jonkinlaisen villin magian alueen tai ulottuvuusportin toiseen maailmaan. Seikkailijat päättivät nousta länttä kulkevia portaita pitkin.
Portaat johtivat tasanteelle, joka kiersi valtavaa rakennusta, jossa näytti olevan säännöllisin välein sisälle johtavia ovia. Varovaiset praedorit päättivät heittää jokaisesta oviaukosta sisään jotain, ennen kuin liikkuisivat oven ohi.
Tämän kohdan suunnittelun olin jättänyt hyvin pinnalliseksi luottaen, että pelaajien ideoista saisin sytykkeitä, joilla voisin viedä peliä eteenpäin. Näin kävikin, ja kuvailin pelaajien heittelemien kivien havahduttamia, lepakkomaisia liskoja, joista ei ollut varsinaisesti vaaraa. Niitä saatoin kuitenkin käyttää kuvailemaan, kuinka ne ulottuvuusportin alueelle lentäessään kiisivät näkymättömien tuulien vietävinä hurjasti jonnekin kaukaisuuteen. Toivottavasti tämä oli riittävä osoitus valitun reitin viisaudesta.
Halusin praedoreilla olevan mahdollisuus löytää jotain aarteitakin, joten yhteen huoneeseen heitetty kivi osui johonkin metalliseen. Seikkailijoiden heitettyä lisää kiviä paljastui, että jokin esine oli riittävän pieni, etteivät kaikki kivet osuneet siihen automaattisesti, vaikka huoneen hämärästä ei yksityiskohtia erottanutkaan. Jokin liekki huoneen hämärässä kuitenkin tanssi.
Lattialla liikahtelevia köynnöksiä vältellen praedorit alkoivat tutkia asiaa ja löysivät lattialla lojuvan, istuvaa demonia esittävän patsaan. Patsaalla oli kiiltävät rubiinisilmät, ja jokin lumous piti sen sylissä tanssivia liekkejä elossa. Vaikka Slandor saikin patsaasta pahoja aavistuksia, ahneus voitti varovaisuuden, ja seikkailijat vetivät köyden avulla patsaan tasanteelle aurinkoon. Huoneen lattialla liikahtelevat köydet seurasivat patsasta ja koettivat tarrata praedoreihin, mutta patsaasta saatiin irrotettua yksi rubiinisilmä parempaan talteen ennen kuin seikkailijat jatkoivat matkaa. Demonipatsas potkaistiin tasanteelta alas, ja köynnökset jäivät liikahtelemaan päämäärättöminä ilmaan.
Lopulta praedorit pääsivät tasannetta pitkin kupolikattoisen rakennuksen lähelle ja näkivät myös toisen, harjakattoisen rakennuksen, joka saattoi olla Arubiksen etsimän teoksen säilytyspaikka. Ikävä kyllä seikkailijat eivät koskaan päässeet etsimään kirjaa, sillä lähes saman tien heidän laskeuduttuaan tasanteelta heidän kimppuunsa hyökkäsi suuri joukko apinamaisen ketterästi liikkuvia nimettömiä, joita johti valtava ja turpea nimetön olento. Seikkailijat koettivat kavuta pakoon tasanteelle, mutta ainoastaan Kandor ja Myras ehtivät turvaan; Slandor jäi tasanteen juurelle ja raadeltiin hengiltä.
Myrasin ja Kandorin turva oli vain väliaikainen, ja pian apinamaisen ketterät nimettömät jo koettivat kavuta heidän kimppuunsa. Praedorit kaatoivat lähes koko nimettömien lauman mutta joutuivat lopulta pakenemaan, kun Myrasin käsi raadeltiin käyttökelvottomaksi. Nimettömät olennot olivat kärsineet kuitenkin niin kovia menetyksiä, etteivät seuranneet praedoreita, vaan nämä pääsivät pakenemaan takaisin Suden autiomaan puolelle turvaan.
Pelikerralle suunittelemani sisältö alkoi loppua kesken, koska nimettömät olivat praedoreille liina kova vastus. Päätin kuitenkin jatkaa vielä pelikertaa, sillä eräs pelaajista pääsi vasta paikalle. Improvisoinkin vielä yhden Suden autiomaahan sopivan välikohtauksen.
Suden autiomaassa seikkailijoita odottikin vielä lisää vaaroja. Varna-paimentolaiset olivat nimittäin hyökänneet praedorien leiriin ja vanginneet Knutin, Andasin ja Aribuksen. Knut ja Andas kyhjöttivät sivummalla sidottuina praedorien telttojen ja varusteiden palaessa, kun taas Arubisia oltiin parasta aikaa sitomassa ristipuuhun.
Varnat alkoivat rääkätä seikkailijoiden silmien alla kirjanoppinutta, eikä ollut vaikea arvata, mikä kohtalo odottaisi myös Andasia ja Knutia. Parempikuntoinen Kandor hiipikin vapauttamaan tovereita ja onnistuikin päästämään Knutin ja Andasin siteistä, ennen kuin praedorit huomattiin. Paimentolaisista tehtiin nopeasti selvää jälkeä, vaikka praedorit olivatkin puolikuntoisia ja kehnoissa varusteissa, mutta Arubisia ei valitettavasti onnistuttu enää pelastamaan. Mielipahaa palkkaajan kurjan kohtalon tähden helpotti hieman tämän tavaroista löytynyt sadan kultarahan säkki, ja toivathan Myras ja Kandor mukanaan myös rubiinin kirotulta maalta.
Seurue päätti kuitenkin jättää sekä Suden autiomaan että Borvarian tälle erää ja suuntasivat kohti länttä ja Alabarin kaupunkia, jonka jalokivikauppiaat varmasti olisivat kiinnostuneita Borvarian rubiinista.
Pelikerta päättyi tähän. Seuraavalla kerralla jatketaan todennäköisesti suoraan Alabarista, jonka on muutenkin tarkoitus olla pelin päänäyttämö. Täytyy kyllä sanoa, että Praedor-peli oli pitkästä aikaa antoisaa. Säännöt tuntuivat omilta ja improvisointi sujui mielestäni hyvin. Pelikertaa tarvitsi valmistella vain murto-osa siitä, mitä meni DnD 5e-pelien valmisteluun, ja silti ainakin minusta mielekästä sisältöä oli riittävästi.
