Kirjavinkki: Pakanat (Tuomas Myllylä)

Suomalainen markkinointi on epäonnistunut, kun Tuomas Myllylän Pakanat-sarjakuvien kaltainen helmi on mennyt minulta ohi! Se osui sattumalta silmiini, kun selailin paikallisen kirjaston hyllyjä -- onneksi osui, sillä yhtä laadukasta suomalaisesta esihistoriasta inspiraationsa hakevaa tarinaa saa hakea.

Pakanat-sarjakuvat, joita käsittääkseni on ilmestynyt kaksi kappaletta, kertovat 900-luvun Suomen kuninkaiden ja heimopäälliköiden juonitteluista. Tarinan keskiössä on Ari Halikko -niminen idän kauppareiteillä mainetta hankkinut soturi ja isäntä, joka kostoretkellään sekaantuu suomalaisten herrojen juoniin. Tarinassa vilahtelee Kalevalastakin tuttuja hahmoja, jotka on rakennettu tarinan maanläheiseen ja historialliseen otteeseen uskottavasti mukaan.

Pakanat edustaa perinteistä mutta edelleen ansiokasta ja mukaansatempaavaa tarinankerrontaa. Erityisesti minuun teki vaikutuksen Myllylän taito tehdä esihistoriallisesta Suomesta samaan aikaan uskottava osa suurempaa maailmaa sekä omintakeinen, syrjäinen maa pohjolassa.

Myllylän mustavalkoinen tyyli sopii hyvin tarinaan. Hänen tyylinsä on varsin rosoista, mikä varsinkin ensimmäisen sarjakuvan alkupuolella hankaloitti välillä taistelukohtausten seuraamista, mutta kahden sarjakuvan aikana Myllylän tyyli kehittyy, ja hahmoille alkaa muodostua omintakeisia piirteitä ja tyylejä, mikä helpotti huomattavasti seuraamista.

Suosittelen lämpimästi sarjakuvaa kaikille Suomen mytologiasta, esihistoriasta ja historiasta kiinnostuneille

Praedor-blogahduksia

Taru Väyrynen on kirjoittanut blogissaan paljon praedoreista viime aikoina. Sunnuntaina hän kirjoitti varsin suosiollisen arvion kirjastani, ja eilen hän pohti Praedor-tarinoita yleisellä tasolla.

Väyrynen nosti esiin myös roolipelit porttina poikien lukemiseen. Omalla kohdallani tilanne meni pikemminkin niin päin, että lukeminen toimi porttina roolipeleihin, mutta luokanopettajana ajatus roolipelien houkuttelevasta vaikutuksesta lukemiseen on kiehtova. Monet pojat osaavat kyllä eläytyä ja ovat kiinnostuneita erilaisista tarinoista, mutta heiltä ei tunnu löytyvän taitoja löytää itselleen mieluisaa lukemista. Roolipeleihin yhdistetty kirjavinkkaus voisi tuoda monia uusia lukijoita suomalaiselle (fantasia)kirjallisuudelle.

Jatko-osa-ahdistus

Olen toiveikkaasti alkanut jo miettiä jatko-osaa Koston kukkuloille, vaikka tietoa sen menestyksestä tai ansioista ei olekaan. Minun mielestäni se on toki parasta kaunokirjallisuutta, mitä koskaan on kirjoitettu, mutta toki olisi mielenkiintoista tietää muidenkin mielipide.

En ole ollut koskaan kovin hyvä seuraamaan suomalaista "skeneä". Paljon hyvää suomalaista tavaraa on mennyt sen tähden ohi tietoisuuden, ja sitten olen löytänyt näitä helmiä paljon myöhemmin. Samasta syystä minulla ei ole mitään käsitystä, kuinka nopeasti ja mitä kanavaa pitkin fantasia- tai scifi-kirjallisuuden arvosteluja kannattaa odottaa. Kaksi viikkoa lienee kovin lyhyt aika kirjan julkaisun ja arvostelujen ilmestymisen välillä, mutta silti hiljaisuus on alkanut hieman hermostuttaa.

Olenko kirjoittanut niin kehnosti, ettei se herätä edes sellaista paloa, että kirjoittaisi, ettei kirja ollut hyvä? Eikö Suomessa ole tarvetta sen tyylisille tarinoille kuin Koston kukkulat?

Jännityksestä ja hermostuksesta huolimatta idea jatko-osaan kypsyy koko ajan, ja itse asiassa aloin kirjoittaa sitä vielä Koston kukkuloita Erkka Leppäsen kanssa muokkaillessani. Uskon, että se tulee olemaan parempi kuin ensimmäinen kirja. Tarina on kunnianhimoisempi, ja uskon kirjoitustyylinikin kehittyneen Koston kukkuloiden myötä. Enempää en uskalla vielä paljastaa. Tarina on niin kesken, etten edes tiedä, tuleeko se tällaisenaan valmiiksi.

Ja samaan aikaan odotan ensimmäisiä arvosteluja Koston kukkuloista...

Jos joku ei ole huomannut, Koston kukkuloita saa myös e-kirjana Elisa Kirjan sivustolta.