maanantai 7. helmikuuta 2011

The Heroes (Joe Abercrombie)

***Hyvin, hyvin pieniä spoilereita The Heroes -kirjan teemoista ja tarinasta. Teitä on varoitettu!***

"Three men. One battle. No heroes."

Nämä sanat kuvaavat täysin Joe Abercrombien uusinta teosta, joka on erilaisten näkökulmien kautta kerrottu tarina kolmipäiväisestä taistelusta Pohjoisessa, Osrungin laaksossa. Taistelusta ei kerrota pelkästään kolmen päähenkilön näkökulmasta, vaan tarina etenee näiden lisäksi myös sivuhahmojen näkökulmasta. Myös vanhoja tuttuja tavataan.

Mitä tästä kirjasta voi edes sanoa? Tällä hetkellä päässää pyörii vain "vau!"

Minä pidin The First Law -trilogiasta, ja pidin myös Best Served Coldista. The Heroes kuitenkin räjäytti potin. Sen lukemista oli vain pakko jatkaa, sillä tarina eteni vaivattomasti ja pysyi jatkuvasti jännittävänä. Vaivattomuus ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi ollut "yksinkertainen" tai "helppo", vaan teksti on hyvin monisävyistä ja Abercrombie tekee loistavasti sen, mikä onnistui jo hänen aikaisemmissa tarinoissaankin. Hän antaa erilaisen äänen jokaiselle näkökulmahahmolle.

Abercrombie esittelee sodan raadollisena ja loppujen lopuksi varsin hyödyttömänä ilmiönä, eikä tästä tarinasta löytynyt (sota)sankareita - tarinan ainoat sankarit ovat kivipaadet, joiden mukaan kirja on saanut nimensäkin. Jokainen hahmo tuntui kuitenkin kiehtovalta niin huonoine kuin hyvine luonteenpiirteineen, ja huomasin välittäväni jokaisesta hahmosta. Lisäksi täytyy arvostaa sitä, että Abercrombie ei tehnyt helppoja ratkaisuja hahmojensa suhteen, eikä lähtenyt kehittämään "pelkureista rohkeiksi urhoiksi" kehittyviä sankaritarinoita, vaikka tällaiseen olisikin ollut mahdollisuus. Sen sijaan jokainen hahmo pysyi luonteelleen uskollisena loppuun saakka, vaikka kolme päivää hyödytöntä verenvuodatusta jättivätkin jälkensä heistä moniin.

Abercrombie kirjoittaa tarinoita, joista kaikki eivät välttämättä pidä. Se on okei. Minuun tällaiset synkät tarinat kuitenkin iskevät, ja The Heroes nousi Abercrombien - ja kenties koko fantasiakirjojen kavalkadin - kärkiryhmitykseen. Lisäksi on hienoa, että Abercrombien yksittäisetkin romaanit kehittävät The First Law -trilogian maailmaa eteenpäin.

3 kommenttia:

  1. Luin arvostelustasi alun ja lopun. Palaan keskiosaan, kun saan luettua kirjan. Olen menossa noin puolessa välissä, ja tähän mennessä voin allekirjoittaa suitsutuksesi. Valitettavasti joudun katkomaan lukemista, kun muu maailma häiritsee, mutta hyvin olen aina päässyt takaisin kirjan tunnelmaan. Johtuisiko siitä, että tunnelma on vahva...

    VastaaPoista
  2. Tuo Abercrombien kyky luoda tunnelmaa ja ihan omanlainen "ääni" jokaiselle näkökulmahahmolle on ihan uskomaton.

    VastaaPoista
  3. Kirja on ollut tunnelmaltaan erinomainen mitä olen sitä lukenut. Voi kun olisi enemmän tilaisuuksia vain istua kirjan kanssa kahden ja jättää muu maailma ulkopuolelle. Minä ja The Heroes :) miellyttävä asetelma <3

    VastaaPoista