sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Sharim var'Malin päiväkirjamerkinnät eivät enää jatku...

... koska Sharim var'Mal on kuollut.

Threads of Sanity -kampanjan päähahmojen kova onni jatkui, ja jo kolmas pelaajahahmo astui manan maille. Tilanne kuitenkin poiki mielenkiintoista pohdintaa ja tarina sai tästä lisäväriä, joten missään nimessä tämä ei pysäyttänyt kampanjan etenemistä.

Kirjoitan lyhyen selon teon kampanjan tapahtumista. Päiväkirjamerkinnät jatkuvat tavalla tai toisella seuraavan hahmon kirjoittamina. Riippuu nyt vähän hahmostakin, että missä muodossa.

Eli seurue jatkoi matkaa Kristalliakatemiasta länteen, kohti Elversultia. Suunnitelmana oli kiertää Lohikäärmemeri länsirannikkoa pitkin ja suunnata sen jälkeen pohjoiseen, kohti Arabelia, mistä etsittäisiin Barthos-nimistä henkilöä Rhadecin ja Jonasin menneisyydestä. Sharim varautui tosiaan matkaan naamiointiloitsulla lumotulla nahkahaarniskalla ja erilaisilla meikeillä; drowhaltian oli parempi olla paljastamatta kansallisuuttaan ihan kaikille.

Matkan aikana Sharim näki oudon näyn, joka liittyi hänessä heränneeseen lahjaan, mutta muuten matka sujui välikohtauksitta. Elversultin porteille saavuttiin muutaman matkapäivän jälkeen illansuussa, mutta kaupunkiin päästiin kyllä pienellä lahjonnalla ja taiteilulla.

Kaupungin kaduilla seikkailijat näkivät elversultilaista yöelämää ja todistivat yömarkkinoiden ja Shou-kaupunginosan vilinää. Lopulta he löysivät yöpaikan Vasara ja Lohikäärme -nimiseen kievariin. Sharimin nahkahaarniskan lumous oli tässä vaiheessa jo kulunut sille päivälle loppuun, joten hänen pääsynsä kievariin sujui pienen suostuttelun jälkeen takaoven kautta. Valpas Rhadec pani merkille, että seikkailijoiden saapuminen kievariin huomioitiin, mutta myöhemmin seikkailijat eivät oikein tienneet, mitä tällä tiedolla tehtäisiin. Päätettiin, että olisi parasta vain pysyä valppaana ja jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti.

Yön tullen Jonasin läheinen valvoi kolmikon unta, mutta Sharimin unitranssi päättyi kammottavaan tuskantunteeseen: läheinen ei ollut havahtunut kolmen salamurhaajan hiipiessä huoneeseen, ja musta haltia rojahti tuoliltaan kurkku auki viillettynä. Meteli herätti onneksi Jonasin ja Rhadecin, jotka onnistuivat päihittämään loppujen lopuksi hyökkääjät. Ikävä kyllä tämä ei enää Sharimia auttanut; haava oli liian vakava ja verenhukka liian suuri, että edes Rhadecin rukoukset olisivat enää voineet auttaa.

Pelikerta päättyi pian tämän jälkeen, eikä salamurhaajilta saatu varsinaisesti tietoa hyökkäyksen syistä. Majatalonisäntä kutsui kaupunginkaartin paikalle, ja Rhadec ja Jonas joutuivat kuulusteltaviksi taistelun johdosta.
__________________________________________

Pelikerta oli varsin lyhyt erinäisistä syistä, eikä tapahtumia mahtunut paljoakaan. Joka tapauksessa pelikerta herätti kysymyksiä: kuka oli seikkailijoita kievarista paennut henkilö? Kenen lähettämiä olivat salamurhaajat?

Marko on tunnollinen pj, ja tuntui ottavan raskaasti hahmoni kuoleman. Minua se ei kuitenkaan häirinnyt, sillä se kuitenkin palveli pelin tapahtumia ja tarinan etenemistä siinä mielessä, että se poiki johtolankoja. Lisäksi ainakin omassa mielikuvituksessani Sharim sai jonkinlaisen rauhan tuonpuoleisessa; eihän hän kuitenkaan ollut mikään paha kaveri. Filosofien ja neuvottelijoiden Tuonpuoleisessa hän voi kaikessa rauhssa pohtia syntyjä ja syviä ja kansansa mustaa luonnetta ja omaa rooliaan mustana haltiana.

Sharimia oli hauska pelata varsinkin erityisen Lahjan vuoksi, mutta siinä oli myös haasteensa (drowhaltian pelaaminen maan päällä esimerkiksi oli haastavaa). Sharim oli toisaalta yksinäinen susi, mutta huomasin aika monesti siitä huolimatta toimivani puhemiehenä, koska hiljaisen hahmon pelaaminen on loppu viimeksi vähän tylsää. Tämä on syytä huomioida seuraavaa hahmoa mietittäessä. Parempi tehdä valmiiksi supliikkihahmo, jos aukoo naamaansa pelikerran aikana... :P

Seuraavaksi on keksittävä, kuinka tuon mukaan uuden hahmon kampanjaan.

4 kommenttia:

  1. Oho, teidän menonnehan alkaa hiljalleen muistuttaa meidän pelejämme.. hahmoja kaatuu yllättäen ja sitten ollaankin taas vartioston kuulusteltavina, tosin täysin eri kokoonpanolla kuin aiemmin..

    Oman hahmon kuolema on kyllä aina vähän kivuliasta, sitä kuitenkin panostaa jokaiseen täysillä ja suunnittelee tulevaisuutta joka sitten yllättäen katkeaakin. Mutta hyvä jos hahmon kuolema on ns. merkityksellinen jolloin sen hyväksyminen on helpompaa. Harmi sinänsä, Sharim vaikutti mielenkiintoiselta hahmolta jolla oli juuri sopivasti Drizztmäisiä pohdintoja omasta paikastaan maailmassa.

    VastaaPoista
  2. Joo. Hahmoja on kuollut yllättävän kovalla tahdilla 6 - 8 -tason D&D:ksi; ekalla pelikerralla kuoli minun pelaamanani Markon GMPC, seuraavalla kerralla Markon uusi GMPC ja nyt sitten Sharim. Tosin kaikki nuo on mennyt ihan sääntöjen mukaaan, joten ei minulle ainakaan tullut mitenkään epäreilusti kohdeltu olo. Sitä sattuu, ja kun tarpeeksi usein sattuu, niin tottuu. :)

    Toivottavsti seuraava hahmoni, Half-elf Swashbuckler/Fighter, on taitavampi pysymään hengissä. Pitää myös keksiä uusi tyyli kirjoittaa päiväkirjamerkintöjä.

    VastaaPoista
  3. tyyli kaikki kaikessa. erityisesti kirjoittamisessa.

    hahmojen kuolema on minulle dm:nä vaikea, koska minun tyylini on - tai ainakin pyrkii olemaan - hahmokeskeinen juonen suhteen.

    VastaaPoista
  4. Olen kahden vaiheilla, lähdenkö hakemaan seuraavalla hahmollani jotain Waltarin tyylistä tekstiä, vaiko maanläheisempää, ikään kuin nuotiolla kerrottavaa tarinaa. Puhekielisempää, yhtäkkisiä sivuhuomautuksia jne.

    Jälkimmäistä tukisi hahmoni, Half-Elf Swashbcukler/Fighter(/Dervish) Kal Trell, joka pitää tarinoimisisesta ja kenties jopa pienestä tarinoiden värittämisestä...

    Tuo Threads of Sanity on myös hyvin hahmokeskeinen, mutta esimerkiksi nyt kävi hyvä säkä, ja hahmon kuolema sopi hyvin juoneen ja loi uusia polkuja. Toisaalta hahmoon liittyvät sivupolut (Lahja ja sen yhteys pahiksiin) jäi selvittämättä, mutta Kal Trell on tällä hetkellä niin siisti konsepti, että sen voimalla taas jaksaa. :P

    VastaaPoista