Toinen sessio alkoi, kun Brun ja Zima todistivat kauhuissaan verisen murhatyön näyttämöksi muuttunutta majataloa, entistä kotiaan. Kyläläisten kuulustelu ja tutkinta ei paljastanut aluksi mitään, mutta lopulta majatalosta löytyi vartiomiesten käyttämä matkaviitta, minkä johdosta nuoret seikkailijat päättelivät että asialla olivat olleet maantierosvojen kanssa yhteistyötä tehneet Brunin vartijakollegat Brennon ja Balin. Myös kaksikon saaman vangin kuulustelut vahvistivat tämän seikan, ja matkaviitan taskusta löytyneen, häränpää-vaakunalla koristellun kirjeen kannustamina Brun ja Zima päättivät suunnata etelään etsimään paikkaa nimeltä "Kaatunut Tuoppi", jonne myös lainsuojattomat vartiomiehet ilmeisesti suuntaisivat.
Jättäen vankinsa kyläläisten armoille Brunn ja Zima suuntasivat kylänvanhimpien vastustuksesta huolimatta etelään takaa-ajamiensa miesten kylmeneviä jälkiä seuraten. Matkalla he kohtasivat pienen örkkijoukkion, joka voitettiin, mutta taistelun johdosta Zima haavoittui jokseenkin vakavasti, joten saapuminen Erathin kaupunkiin oli seikkailijoille melkoinen helpotus; matkan aikana oltiin jo kuitenkin punnittu lämpimän ja muhkean lannan syönnin etuja kovaan matkaleipään verrattuna.
"Monet tuoksut leviävät ilmaan; viemärijätteet sekoittuvat tuhtiin pasitetun lihan tuoksuun. Kaupungin meteliin sekoittuu vankkuriajajien ja kerjäläisten huuudot, kulkukoirat räksyttävät. Kaduilla kulkija huomaa häkeissä kyhjöttävät örkit, joita saa heitellä kivillä pientä maksua vastaan. Silmänkääntäjiä ja korttihuijareta on levittäytynyt kadun molemmille puolille. Kadun varteen nostetut pöydät pursuavat luisia koruja ja koristeita."
Erathissa seikkailijat suuntasivat kaupunginvartioston kapteenin puheille ja saivat palkkion paitsi surmaamistaan maantierosvoista, niin myös päihittämistään örkeistä. Vartioston kapteeni oli kiinnostunut seikkailijoiden raportista ja kertoi myös kaupungin vaikeasta tilanteesta; sir Dulacin maksamat palkkiot olivat niin pieniä, että yhä suurempi osa vartiostosta oli kunniattomia mustainmaalaisia tosi gondorilaisten etsiessä muita töitä. Hän myös toivotti onnea Brennon ja Balinin etsintöihin; muuta apua ei hänellä juurikaan ollut tarjota.
Parin seuraavan päivän ajan Brunn ja Zima kalastelivat tietoja paitsi takaa-ajamistaan vartioista kuin myös tästä "kaatuneesta tuopista" - mikä se sitten olikaan. Alkoi jo näyttää siltä, että heidän etsintänsä ja kokemansta levottomuudet ja tappelut kievareissa olivat kaikki turhaa, kun heitä vihdoin onnisti: eräs sinetintekijä osasi kertoa, että "kaatunut tuoppi" oli vanha, monta kertaa uudelleen rakennetun kaupungin esiaikoina vaikuttanut majatalo tai kievari, jonka perustukset olivat varmaan hautautuneet jonnekin syvälle kaupungin alle. Seikkailijat saivat myös varmistuksen kuulemilleen huhuille että Erathissa oli jotain tekeillä, sillä pian sinetintekijän luota poistuttuaan he joutuivat murhayrityksen kohteeksi: todisteena tästä he saivat myrkytetyn nuolen...
Pelikerta oli hyvin mielenkiintoinen ja pj sai hyvin tuotua esille sen, kuinka jopa kaupungin ihmisvilinän keskellä tietoja ja "oikeita tietolähteitä" voi olla vaikeaa löytää. Tunnelma oli todella hyvä, ja hyviä sutkautuksia tuli kyllä joka suunnasta. Örkit olivat kuraa seikkailijoiden jalkojen alla, ja baaritappelussakin osoitimme kuntoisuutemme!
"He's one of those shit eaters / scribes / guardsmen / whatever; strange folk they are..."
tiistai 27. tammikuuta 2009
torstai 22. tammikuuta 2009
Huomautus!
Olin mössinyt kommenttienantajien oikeuksien kanssa, eikä kommentteja voineet antaa oikeastaan muut kuin google-tilin omistajat. Nyt kaikki halukkaat voivat kommentoida esimerkiksi nimettömänä tai omalla nimellään.
Että näin
Että näin
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Ensimmäinen KERP-sessio: "AIDS infected Dogs..."
Ensimmäinen kerp-pelikerta takana, ja varovaisen positiivisen mielin kirjoittelen tässä ensimmäistä raporttia sessiosta...
Session ensimmäinen tuntiloinen kului hahmojen tekemiseen: molemmat olivat historialtaan erään Rek-nimisen majatalonpitäjän hoivissa kasvaneita orpoja, joten seikkailijat tunsivat toisensa lapsuudesta asti. Brun Mustakaula on samoojanuorukainen, joka on toiminut kylän 3-henkisen vartion uusimpana jäsenenenä ja Zima on alunperin Rohanin kansan parista tuleva... tutkimusmatkailija? Enpä muista mikä Jaakon hahmon "ammatti" oli...
Kaksikon seikkailut alkavat näiden kävellessä juuri kotikylän raitilla eräänä tuulisena syyspäivänä. Zima on palaamassa sepän luota ostettuaan juuri uudenuutukaisen keihään ja Brun on juuri tullut metsäretkeltä tiedustelemasta.
Kaksikko suuntaa kohti kotinaan toimivaa majataloa, kun he kohtaavat majatalon ja naapuritalon kujalta hyökkäävän, vesikauhuiselta vaikuttavan koiran. Peto hyökkää mielettömästi nuoren kaksikon kimppuun, ja onnistuu syöksymään Ziman kurkkuun hurjasti muristen, purren ja raapien. Lopulta Brunin onnistuu kuitenkin potkaista eläin pois kaatuneen Ziman kurkusta ja sivaltaa koiran toinen käpälä irti, jolloin hurja Zima tarttuu sen leukoihin, ja repii eläimen lähes kappaleiksi.
Eläimen raadosta eroon päästyään kaksikko astuu sisälle majataloon, jossa he tapaavat pohjoisesta saapuneen muukalaisen, joka kertoo pohjoisteitä kiusaavista maantierosvoista. Kylän vartioon kuuluvana Brun luonnollisesti alkaa miettiä vartiostoon osallistumista roistojen sieppaamiseen -- ja luvattu palkkio rosvoista vain rohkaisee nuorukaista.
Muukalaisen suunnattua kengittämään hevostaan paikallisellä sepällä kylän lähettyvillä asuva metsästäjä tulee nauttimaan oluen harvinaisella vierailullaan kylään. Tältä seikkailijat saavat kuulla Mondarin metsästävän poikkeuksellisen suurta karhua, jonka turkki voisi olla hyvinkin arvokas tai ainakin hyödyllinen. Kaksikko tarjoutuu auttamaan metsästäjää karhunmetsätyksessä, ja Mondar ottaakin mielellään avun vastaan.
Illan pimetessä ja vierailijoidenkin lähtiessä omiin koteihinsa Ruk tulee kertomaan nuorille kasvateilleen ikäviä uutisia. Ikävä kyllä Rukin on pyydettävä kaksikkoa -- Rukin ottolapsista vanhimpia -- lähtemään majatalosta ja aloittamaan oman elämän, sillä Rukin varat eivät riitä kaikkien elättämiseen enää. Seikkailijat tämän kyllä ymmärtävät, ja Brun kiittelee Rekiä tämän vuosia kestäneestä huolenpidosta ja hoivasta. Kaiken kaikkiaan Brunilla ja Zimalla on viikko aikaa etsiä uusi koti, että Rek saa heidän huoneensa vieraskäyttöön. Rek lupaa myös kirjoittaa nuorukaisille suosituskirjeen etelämpänä asuvalle paroni Dulacille, jolta voisi löytyä päteville miehille käyttöä (Rek vihjaisee myös mahdollisesta sodasta).
Seuraavan päivän sarastaessa Zima lähtee ostamaan kaksikolle varusteita Mondarin metsästysretkeä varten, ja Brun lähtee puhumaan vartiotovereilleen pohjoisen teitä kiusaavista maantierosvoista. Vastahakoiset vartijat kuitenkin paljastavat lopulta, että itse asiassa rosvot ovat erään pohjoisen maatilan isä ja kaksi poikaa, jotka hankkivat lisätienestejä rosvoilulla huonompina aikoina.
Brun yrittää puhua vartijoille näiden vastuusta alueen lainvalvojina ja kyselee, eikö maatilan väelle ole muka mitään mahdollista järjestää apua, että moinen rosvoilu saataisiin loppumaan. Vartijoiden haluttomuus ottaa osaa tilanteeseen saa nuorukaisen lopulta kuitenkin lähtemään kimpaantuneena paikalta.
Ziman tultua retkivarusteiden kanssa kaksikko suuntaa Mondarin metsämökille, ja aikansa metsässä kompuroituaan ja eksyiltyään pääseekin lopulta metsästäjän tuvalle. Seuraavien päivien aikana nuorukaiset opettelevatkin karhunmetsästyksen hienouksia. Eräänä yönä, karhun ylityspaikkana käyttämällä puron rantakaistaleella Brun kuitenkin kuulee ponin hirnahduksen puron vastakkaiselta puolelta, ja nuorukaiset lähtevätkin tutkimaan hirnahduksen lähdettä Mondarin jäädessä odottelemaan.
Metsän pimennosta nuorukaiset löytävät yllätyksekseen hiiviskelevän metsärosvokolmikon ja kaksi Brunin vartijakumppania! Viisikon puheista seikkailijat päättelevät vartijoiden olevan läheisissäkin tekemisissä rosvojen kanssa, ja suunnittelevan nyt Brunin ja Ziman surmaamista näiden saatua selville totuuden maantierosvoista. Nämä suunnittelevat surmaavansa seikkailijat ja Mondarin (todistajan), ja polttavan metsästäjän tuvan.
Tilanne kääntyy kuitenkin toisin päin Ziman, Brunin ja Mondarin (joka paljastuu varsin taitavaksi taistelijaksi, ja myöhemmin entiseksi Gondorin armeijan tiedustelijaksi) yllättäessä rosvojoukon puron ylityspaikalla. Kaksi rosvoista menettää henkensä seuranneessa taistelussa ja kolmas saadaan vangittua itse vartijaluopioiden paetessa viisikon muulin kanssa metsään.
Seuraavan päivän valjetessa Zima ja Brun jättävät Mondarin jatkamaan karhunmetsästystään ja suuntaavat takaisin kotikyläänsä mukanaan vielä elossaoleva vanki (todistaja kahta paennutta vartijaa vastaan) ja kahden kuolleen roiston korvat (todisteena kiinnijääneistä rosvoista). Etelässä asuva alueen vartioiden päällikkö ottaa varmasti vastaan korvat ja todistajan luopioita vastaan...
Järkytys on kuitenkin suuri kaksikon saapuessa takaisin kotiinsa: Rek ja kaikki tämän ottolapset on murhattu raa'asti!
Ensimmäinen sessio päättyi tähän, ja kaiken kaikkiaan pelikerta oli hyvin viihtyisä. Omasta mielestäni pääsin varsin hyvin hahmon "pään sisään" ja kaiken kaikkiaan meininki oli rentoa ja homma sujui varsin hyvin. Pelisysteemikin paljastui, jos ei nyt loistavaksi, niin ainakin aivan sujuvaksi. Taistelu ainakin toimi pj:n taitavissa käsissä soveltaen varsin mukavasti.
Seuraavaa pelisessiota odotellessa :)
Session ensimmäinen tuntiloinen kului hahmojen tekemiseen: molemmat olivat historialtaan erään Rek-nimisen majatalonpitäjän hoivissa kasvaneita orpoja, joten seikkailijat tunsivat toisensa lapsuudesta asti. Brun Mustakaula on samoojanuorukainen, joka on toiminut kylän 3-henkisen vartion uusimpana jäsenenenä ja Zima on alunperin Rohanin kansan parista tuleva... tutkimusmatkailija? Enpä muista mikä Jaakon hahmon "ammatti" oli...
Kaksikon seikkailut alkavat näiden kävellessä juuri kotikylän raitilla eräänä tuulisena syyspäivänä. Zima on palaamassa sepän luota ostettuaan juuri uudenuutukaisen keihään ja Brun on juuri tullut metsäretkeltä tiedustelemasta.
Kaksikko suuntaa kohti kotinaan toimivaa majataloa, kun he kohtaavat majatalon ja naapuritalon kujalta hyökkäävän, vesikauhuiselta vaikuttavan koiran. Peto hyökkää mielettömästi nuoren kaksikon kimppuun, ja onnistuu syöksymään Ziman kurkkuun hurjasti muristen, purren ja raapien. Lopulta Brunin onnistuu kuitenkin potkaista eläin pois kaatuneen Ziman kurkusta ja sivaltaa koiran toinen käpälä irti, jolloin hurja Zima tarttuu sen leukoihin, ja repii eläimen lähes kappaleiksi.
Eläimen raadosta eroon päästyään kaksikko astuu sisälle majataloon, jossa he tapaavat pohjoisesta saapuneen muukalaisen, joka kertoo pohjoisteitä kiusaavista maantierosvoista. Kylän vartioon kuuluvana Brun luonnollisesti alkaa miettiä vartiostoon osallistumista roistojen sieppaamiseen -- ja luvattu palkkio rosvoista vain rohkaisee nuorukaista.
Muukalaisen suunnattua kengittämään hevostaan paikallisellä sepällä kylän lähettyvillä asuva metsästäjä tulee nauttimaan oluen harvinaisella vierailullaan kylään. Tältä seikkailijat saavat kuulla Mondarin metsästävän poikkeuksellisen suurta karhua, jonka turkki voisi olla hyvinkin arvokas tai ainakin hyödyllinen. Kaksikko tarjoutuu auttamaan metsästäjää karhunmetsätyksessä, ja Mondar ottaakin mielellään avun vastaan.
Illan pimetessä ja vierailijoidenkin lähtiessä omiin koteihinsa Ruk tulee kertomaan nuorille kasvateilleen ikäviä uutisia. Ikävä kyllä Rukin on pyydettävä kaksikkoa -- Rukin ottolapsista vanhimpia -- lähtemään majatalosta ja aloittamaan oman elämän, sillä Rukin varat eivät riitä kaikkien elättämiseen enää. Seikkailijat tämän kyllä ymmärtävät, ja Brun kiittelee Rekiä tämän vuosia kestäneestä huolenpidosta ja hoivasta. Kaiken kaikkiaan Brunilla ja Zimalla on viikko aikaa etsiä uusi koti, että Rek saa heidän huoneensa vieraskäyttöön. Rek lupaa myös kirjoittaa nuorukaisille suosituskirjeen etelämpänä asuvalle paroni Dulacille, jolta voisi löytyä päteville miehille käyttöä (Rek vihjaisee myös mahdollisesta sodasta).
Seuraavan päivän sarastaessa Zima lähtee ostamaan kaksikolle varusteita Mondarin metsästysretkeä varten, ja Brun lähtee puhumaan vartiotovereilleen pohjoisen teitä kiusaavista maantierosvoista. Vastahakoiset vartijat kuitenkin paljastavat lopulta, että itse asiassa rosvot ovat erään pohjoisen maatilan isä ja kaksi poikaa, jotka hankkivat lisätienestejä rosvoilulla huonompina aikoina.
Brun yrittää puhua vartijoille näiden vastuusta alueen lainvalvojina ja kyselee, eikö maatilan väelle ole muka mitään mahdollista järjestää apua, että moinen rosvoilu saataisiin loppumaan. Vartijoiden haluttomuus ottaa osaa tilanteeseen saa nuorukaisen lopulta kuitenkin lähtemään kimpaantuneena paikalta.
Ziman tultua retkivarusteiden kanssa kaksikko suuntaa Mondarin metsämökille, ja aikansa metsässä kompuroituaan ja eksyiltyään pääseekin lopulta metsästäjän tuvalle. Seuraavien päivien aikana nuorukaiset opettelevatkin karhunmetsästyksen hienouksia. Eräänä yönä, karhun ylityspaikkana käyttämällä puron rantakaistaleella Brun kuitenkin kuulee ponin hirnahduksen puron vastakkaiselta puolelta, ja nuorukaiset lähtevätkin tutkimaan hirnahduksen lähdettä Mondarin jäädessä odottelemaan.
Metsän pimennosta nuorukaiset löytävät yllätyksekseen hiiviskelevän metsärosvokolmikon ja kaksi Brunin vartijakumppania! Viisikon puheista seikkailijat päättelevät vartijoiden olevan läheisissäkin tekemisissä rosvojen kanssa, ja suunnittelevan nyt Brunin ja Ziman surmaamista näiden saatua selville totuuden maantierosvoista. Nämä suunnittelevat surmaavansa seikkailijat ja Mondarin (todistajan), ja polttavan metsästäjän tuvan.
Tilanne kääntyy kuitenkin toisin päin Ziman, Brunin ja Mondarin (joka paljastuu varsin taitavaksi taistelijaksi, ja myöhemmin entiseksi Gondorin armeijan tiedustelijaksi) yllättäessä rosvojoukon puron ylityspaikalla. Kaksi rosvoista menettää henkensä seuranneessa taistelussa ja kolmas saadaan vangittua itse vartijaluopioiden paetessa viisikon muulin kanssa metsään.
Seuraavan päivän valjetessa Zima ja Brun jättävät Mondarin jatkamaan karhunmetsästystään ja suuntaavat takaisin kotikyläänsä mukanaan vielä elossaoleva vanki (todistaja kahta paennutta vartijaa vastaan) ja kahden kuolleen roiston korvat (todisteena kiinnijääneistä rosvoista). Etelässä asuva alueen vartioiden päällikkö ottaa varmasti vastaan korvat ja todistajan luopioita vastaan...
Järkytys on kuitenkin suuri kaksikon saapuessa takaisin kotiinsa: Rek ja kaikki tämän ottolapset on murhattu raa'asti!
Ensimmäinen sessio päättyi tähän, ja kaiken kaikkiaan pelikerta oli hyvin viihtyisä. Omasta mielestäni pääsin varsin hyvin hahmon "pään sisään" ja kaiken kaikkiaan meininki oli rentoa ja homma sujui varsin hyvin. Pelisysteemikin paljastui, jos ei nyt loistavaksi, niin ainakin aivan sujuvaksi. Taistelu ainakin toimi pj:n taitavissa käsissä soveltaen varsin mukavasti.
Seuraavaa pelisessiota odotellessa :)
tiistai 20. tammikuuta 2009
Lyhyt raportti SIFRPG Quick Start -säännöillä pelatusta valmisseikkailusta ja muita ajatuksia
Jaakko pelasti ylimyssuvun nuorta lordia, Rhys-nimistä nuorukaista, Juhon ottaessa samaisen suvun ritarin, ser Merrikin roolin. Seurueeseen kuului myös Nicholas Rivers -niminen palvelija, Rhysin äiti Alanna (joka on ryhtynyt septaksi Seitsämän kirkkoon), mestari Rudolphus ja aseenkantaja Jonah.
Itse seikkailu kulki melko pitkälti juuri niin kuin valmisseikkailu oli kirjoitettukin, muutamilla pikku muokkauksilla. Lopputulos erosi valmisseikkailun vaihtoehdoista hieman esimerkiksi siinä, että ryöstäjiä oli alkuperäisen neljän sijaan viisi, ja näistä viidestä kolme pääsi pakoon. Toinen rosvojoukon johtajista ja yksi rosvoista kuolivat.
Itse peli sujui kohtuullisen sujuvasti, mutta ep-hahmoja oli kenties hieman liikaa. Säännöt tuntuivat varsin toimivilta ja mielenkiintoisilta, ja tappelu oli varsin raakaa; Merrik esimerkiksi seivästi rosvojoukon johtajan yhdellä ohiratsastuksella. Korkeat taitoarvot antavat näköjään varsin kovan edun pelissä; heikoilla maantierosvoilla ei ollut oikein saumaa Rhysiä ja Merrikiä vastaan, vaikka pelinjohtaja vähensikin heidän liittolaisiaan haavoittamalla automaattisesti yhtä heidän palvelijoistaan.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin pelinjohtajana tyytyväinen sääntöihin, ja voisin kuvitella niiden todella ilmestyessä vetäväni jotain pidempääkin settiä niillä, kunhan on vain paremmin kirjaan tutustunut. Säännöissä vaikuttaisi olevan varsin mielenkiintoisia jippoja, joiden kuvittelisin tukevan Song of Ice and Fire -kirjojen maailmaa.
Toisaalta kuvittelisin, että Praedor-roolipelin säännöt tukisivat myös hyvin samanlaista maailmaa, kuin millainen George R.R Martinin Westeros on; raaka, arvaamaton ja "realistinen" (vaikka tunnetustihan aina jonkun mainitessa realismin fantasiamaailman yhteydessä jossain kaukaisilla saloilla kuolee haltia...). Itse asiassa mielessäni onkin pyörinyt jo pidempään jonkinlainen sotaista vallanperimystä ja taustalla nousevia salaperäisiä uhkia käsittelevä kampanja -- joka luultavasti jää pelaamatta. Mutta ainahan voi ideoida.
Itse seikkailu kulki melko pitkälti juuri niin kuin valmisseikkailu oli kirjoitettukin, muutamilla pikku muokkauksilla. Lopputulos erosi valmisseikkailun vaihtoehdoista hieman esimerkiksi siinä, että ryöstäjiä oli alkuperäisen neljän sijaan viisi, ja näistä viidestä kolme pääsi pakoon. Toinen rosvojoukon johtajista ja yksi rosvoista kuolivat.
Itse peli sujui kohtuullisen sujuvasti, mutta ep-hahmoja oli kenties hieman liikaa. Säännöt tuntuivat varsin toimivilta ja mielenkiintoisilta, ja tappelu oli varsin raakaa; Merrik esimerkiksi seivästi rosvojoukon johtajan yhdellä ohiratsastuksella. Korkeat taitoarvot antavat näköjään varsin kovan edun pelissä; heikoilla maantierosvoilla ei ollut oikein saumaa Rhysiä ja Merrikiä vastaan, vaikka pelinjohtaja vähensikin heidän liittolaisiaan haavoittamalla automaattisesti yhtä heidän palvelijoistaan.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin pelinjohtajana tyytyväinen sääntöihin, ja voisin kuvitella niiden todella ilmestyessä vetäväni jotain pidempääkin settiä niillä, kunhan on vain paremmin kirjaan tutustunut. Säännöissä vaikuttaisi olevan varsin mielenkiintoisia jippoja, joiden kuvittelisin tukevan Song of Ice and Fire -kirjojen maailmaa.
Toisaalta kuvittelisin, että Praedor-roolipelin säännöt tukisivat myös hyvin samanlaista maailmaa, kuin millainen George R.R Martinin Westeros on; raaka, arvaamaton ja "realistinen" (vaikka tunnetustihan aina jonkun mainitessa realismin fantasiamaailman yhteydessä jossain kaukaisilla saloilla kuolee haltia...). Itse asiassa mielessäni onkin pyörinyt jo pidempään jonkinlainen sotaista vallanperimystä ja taustalla nousevia salaperäisiä uhkia käsittelevä kampanja -- joka luultavasti jää pelaamatta. Mutta ainahan voi ideoida.
maanantai 19. tammikuuta 2009
Uusi Loki, vanhat kujeet
Viime loki (Dark Times) oli englanninkielinen, koska alun perin aioin liittää lokin rpgbloggers-sivustoon. Noh, sitäpä ei tullut tehtyä, ja sisäinen fennomaani iski, joten tässäpä on uuden uutukainen, suomenkielinen blogi-sivusto.
Juttuja tulee silloin tulee.
Juttuja tulee silloin tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)