Ensimmäinen KERP-sessio: "AIDS infected Dogs..."

Ensimmäinen kerp-pelikerta takana, ja varovaisen positiivisen mielin kirjoittelen tässä ensimmäistä raporttia sessiosta...

Session ensimmäinen tuntiloinen kului hahmojen tekemiseen: molemmat olivat historialtaan erään Rek-nimisen majatalonpitäjän hoivissa kasvaneita orpoja, joten seikkailijat tunsivat toisensa lapsuudesta asti. Brun Mustakaula on samoojanuorukainen, joka on toiminut kylän 3-henkisen vartion uusimpana jäsenenenä ja Zima on alunperin Rohanin kansan parista tuleva... tutkimusmatkailija? Enpä muista mikä Jaakon hahmon "ammatti" oli...

Kaksikon seikkailut alkavat näiden kävellessä juuri kotikylän raitilla eräänä tuulisena syyspäivänä. Zima on palaamassa sepän luota ostettuaan juuri uudenuutukaisen keihään ja Brun on juuri tullut metsäretkeltä tiedustelemasta.

Kaksikko suuntaa kohti kotinaan toimivaa majataloa, kun he kohtaavat majatalon ja naapuritalon kujalta hyökkäävän, vesikauhuiselta vaikuttavan koiran. Peto hyökkää mielettömästi nuoren kaksikon kimppuun, ja onnistuu syöksymään Ziman kurkkuun hurjasti muristen, purren ja raapien. Lopulta Brunin onnistuu kuitenkin potkaista eläin pois kaatuneen Ziman kurkusta ja sivaltaa koiran toinen käpälä irti, jolloin hurja Zima tarttuu sen leukoihin, ja repii eläimen lähes kappaleiksi.

Eläimen raadosta eroon päästyään kaksikko astuu sisälle majataloon, jossa he tapaavat pohjoisesta saapuneen muukalaisen, joka kertoo pohjoisteitä kiusaavista maantierosvoista. Kylän vartioon kuuluvana Brun luonnollisesti alkaa miettiä vartiostoon osallistumista roistojen sieppaamiseen -- ja luvattu palkkio rosvoista vain rohkaisee nuorukaista.

Muukalaisen suunnattua kengittämään hevostaan paikallisellä sepällä kylän lähettyvillä asuva metsästäjä tulee nauttimaan oluen harvinaisella vierailullaan kylään. Tältä seikkailijat saavat kuulla Mondarin metsästävän poikkeuksellisen suurta karhua, jonka turkki voisi olla hyvinkin arvokas tai ainakin hyödyllinen. Kaksikko tarjoutuu auttamaan metsästäjää karhunmetsätyksessä, ja Mondar ottaakin mielellään avun vastaan.

Illan pimetessä ja vierailijoidenkin lähtiessä omiin koteihinsa Ruk tulee kertomaan nuorille kasvateilleen ikäviä uutisia. Ikävä kyllä Rukin on pyydettävä kaksikkoa -- Rukin ottolapsista vanhimpia -- lähtemään majatalosta ja aloittamaan oman elämän, sillä Rukin varat eivät riitä kaikkien elättämiseen enää. Seikkailijat tämän kyllä ymmärtävät, ja Brun kiittelee Rekiä tämän vuosia kestäneestä huolenpidosta ja hoivasta. Kaiken kaikkiaan Brunilla ja Zimalla on viikko aikaa etsiä uusi koti, että Rek saa heidän huoneensa vieraskäyttöön. Rek lupaa myös kirjoittaa nuorukaisille suosituskirjeen etelämpänä asuvalle paroni Dulacille, jolta voisi löytyä päteville miehille käyttöä (Rek vihjaisee myös mahdollisesta sodasta).

Seuraavan päivän sarastaessa Zima lähtee ostamaan kaksikolle varusteita Mondarin metsästysretkeä varten, ja Brun lähtee puhumaan vartiotovereilleen pohjoisen teitä kiusaavista maantierosvoista. Vastahakoiset vartijat kuitenkin paljastavat lopulta, että itse asiassa rosvot ovat erään pohjoisen maatilan isä ja kaksi poikaa, jotka hankkivat lisätienestejä rosvoilulla huonompina aikoina.

Brun yrittää puhua vartijoille näiden vastuusta alueen lainvalvojina ja kyselee, eikö maatilan väelle ole muka mitään mahdollista järjestää apua, että moinen rosvoilu saataisiin loppumaan. Vartijoiden haluttomuus ottaa osaa tilanteeseen saa nuorukaisen lopulta kuitenkin lähtemään kimpaantuneena paikalta.

Ziman tultua retkivarusteiden kanssa kaksikko suuntaa Mondarin metsämökille, ja aikansa metsässä kompuroituaan ja eksyiltyään pääseekin lopulta metsästäjän tuvalle. Seuraavien päivien aikana nuorukaiset opettelevatkin karhunmetsästyksen hienouksia. Eräänä yönä, karhun ylityspaikkana käyttämällä puron rantakaistaleella Brun kuitenkin kuulee ponin hirnahduksen puron vastakkaiselta puolelta, ja nuorukaiset lähtevätkin tutkimaan hirnahduksen lähdettä Mondarin jäädessä odottelemaan.

Metsän pimennosta nuorukaiset löytävät yllätyksekseen hiiviskelevän metsärosvokolmikon ja kaksi Brunin vartijakumppania! Viisikon puheista seikkailijat päättelevät vartijoiden olevan läheisissäkin tekemisissä rosvojen kanssa, ja suunnittelevan nyt Brunin ja Ziman surmaamista näiden saatua selville totuuden maantierosvoista. Nämä suunnittelevat surmaavansa seikkailijat ja Mondarin (todistajan), ja polttavan metsästäjän tuvan.

Tilanne kääntyy kuitenkin toisin päin Ziman, Brunin ja Mondarin (joka paljastuu varsin taitavaksi taistelijaksi, ja myöhemmin entiseksi Gondorin armeijan tiedustelijaksi) yllättäessä rosvojoukon puron ylityspaikalla. Kaksi rosvoista menettää henkensä seuranneessa taistelussa ja kolmas saadaan vangittua itse vartijaluopioiden paetessa viisikon muulin kanssa metsään.

Seuraavan päivän valjetessa Zima ja Brun jättävät Mondarin jatkamaan karhunmetsästystään ja suuntaavat takaisin kotikyläänsä mukanaan vielä elossaoleva vanki (todistaja kahta paennutta vartijaa vastaan) ja kahden kuolleen roiston korvat (todisteena kiinnijääneistä rosvoista). Etelässä asuva alueen vartioiden päällikkö ottaa varmasti vastaan korvat ja todistajan luopioita vastaan...

Järkytys on kuitenkin suuri kaksikon saapuessa takaisin kotiinsa: Rek ja kaikki tämän ottolapset on murhattu raa'asti!

Ensimmäinen sessio päättyi tähän, ja kaiken kaikkiaan pelikerta oli hyvin viihtyisä. Omasta mielestäni pääsin varsin hyvin hahmon "pään sisään" ja kaiken kaikkiaan meininki oli rentoa ja homma sujui varsin hyvin. Pelisysteemikin paljastui, jos ei nyt loistavaksi, niin ainakin aivan sujuvaksi. Taistelu ainakin toimi pj:n taitavissa käsissä soveltaen varsin mukavasti.

Seuraavaa pelisessiota odotellessa :)