Toinen Kerp-sessio: "Shit Eating Farmers, aka 'Mä Muuten Kuolen Jos Se Lyö Mua'..."

Toinen sessio alkoi, kun Brun ja Zima todistivat kauhuissaan verisen murhatyön näyttämöksi muuttunutta majataloa, entistä kotiaan. Kyläläisten kuulustelu ja tutkinta ei paljastanut aluksi mitään, mutta lopulta majatalosta löytyi vartiomiesten käyttämä matkaviitta, minkä johdosta nuoret seikkailijat päättelivät että asialla olivat olleet maantierosvojen kanssa yhteistyötä tehneet Brunin vartijakollegat Brennon ja Balin. Myös kaksikon saaman vangin kuulustelut vahvistivat tämän seikan, ja matkaviitan taskusta löytyneen, häränpää-vaakunalla koristellun kirjeen kannustamina Brun ja Zima päättivät suunnata etelään etsimään paikkaa nimeltä "Kaatunut Tuoppi", jonne myös lainsuojattomat vartiomiehet ilmeisesti suuntaisivat.

Jättäen vankinsa kyläläisten armoille Brunn ja Zima suuntasivat kylänvanhimpien vastustuksesta huolimatta etelään takaa-ajamiensa miesten kylmeneviä jälkiä seuraten. Matkalla he kohtasivat pienen örkkijoukkion, joka voitettiin, mutta taistelun johdosta Zima haavoittui jokseenkin vakavasti, joten saapuminen Erathin kaupunkiin oli seikkailijoille melkoinen helpotus; matkan aikana oltiin jo kuitenkin punnittu lämpimän ja muhkean lannan syönnin etuja kovaan matkaleipään verrattuna.

"Monet tuoksut leviävät ilmaan; viemärijätteet sekoittuvat tuhtiin pasitetun lihan tuoksuun. Kaupungin meteliin sekoittuu vankkuriajajien ja kerjäläisten huuudot, kulkukoirat räksyttävät. Kaduilla kulkija huomaa häkeissä kyhjöttävät örkit, joita saa heitellä kivillä pientä maksua vastaan. Silmänkääntäjiä ja korttihuijareta on levittäytynyt kadun molemmille puolille. Kadun varteen nostetut pöydät pursuavat luisia koruja ja koristeita."

Erathissa seikkailijat suuntasivat kaupunginvartioston kapteenin puheille ja saivat palkkion paitsi surmaamistaan maantierosvoista, niin myös päihittämistään örkeistä. Vartioston kapteeni oli kiinnostunut seikkailijoiden raportista ja kertoi myös kaupungin vaikeasta tilanteesta; sir Dulacin maksamat palkkiot olivat niin pieniä, että yhä suurempi osa vartiostosta oli kunniattomia mustainmaalaisia tosi gondorilaisten etsiessä muita töitä. Hän myös toivotti onnea Brennon ja Balinin etsintöihin; muuta apua ei hänellä juurikaan ollut tarjota.

Parin seuraavan päivän ajan Brunn ja Zima kalastelivat tietoja paitsi takaa-ajamistaan vartioista kuin myös tästä "kaatuneesta tuopista" - mikä se sitten olikaan. Alkoi jo näyttää siltä, että heidän etsintänsä ja kokemansta levottomuudet ja tappelut kievareissa olivat kaikki turhaa, kun heitä vihdoin onnisti: eräs sinetintekijä osasi kertoa, että "kaatunut tuoppi" oli vanha, monta kertaa uudelleen rakennetun kaupungin esiaikoina vaikuttanut majatalo tai kievari, jonka perustukset olivat varmaan hautautuneet jonnekin syvälle kaupungin alle. Seikkailijat saivat myös varmistuksen kuulemilleen huhuille että Erathissa oli jotain tekeillä, sillä pian sinetintekijän luota poistuttuaan he joutuivat murhayrityksen kohteeksi: todisteena tästä he saivat myrkytetyn nuolen...

Pelikerta oli hyvin mielenkiintoinen ja pj sai hyvin tuotua esille sen, kuinka jopa kaupungin ihmisvilinän keskellä tietoja ja "oikeita tietolähteitä" voi olla vaikeaa löytää. Tunnelma oli todella hyvä, ja hyviä sutkautuksia tuli kyllä joka suunnasta. Örkit olivat kuraa seikkailijoiden jalkojen alla, ja baaritappelussakin osoitimme kuntoisuutemme!

"He's one of those shit eaters / scribes / guardsmen / whatever; strange folk they are..."