Me kuolimme. And that's about it.
Urhoolliset sankarimme perseilivät urhoollisesti session läpi paljastaen lopulta, että heidän perheensä murhaajat kuuluivat suurta, pahaa - ja erittäin kovatasoista - demonia palvovaan lahkoon. Lahko voitettiin, demonia ei, ja sessio päättyi molempien pelaajahahmojen kuolemaan hienot mithrilaseet kourissaan... Olisi sitä huonomminkin seikkailut voinut päättyä -- esimerkiksi verenvuotoon ja kallomurtumaan heti session alussa. Sekin oli lähellä...
Noh, ainakin lapset pelastuivat... ja tästä en kerro enempää!
Helmivuoropuhelu, joka on pakko ikuistaa, vaikka muuten en jaksakaan lokeja nyt kirjoittaa:
Kyseessä pelaajahahmojen ja erään katupojan välinen keskustelu (hahmot kalastelivat tietoja, ja saivatkin niitä). Poika on nähnyt kotoaan kuinka isot pahat eph:t ovat menneet piilopaikkaansa, ja kertoo lisäksi että:
Poika: "Minä nukun tuolla?"
Zima: "Saadaanko mekin tulla sinne nukkumaan..."
Joskus voisi kai kirjoittaa syvempää analyysia KERPistä pelinä, mutta nyt minua naurattaa liikaa kaikki ne toilailut ja höpötykset mitä äsken heiteltiin. Kiitos. Loppu.
Seuraavaksi ollaankin sitten viikinkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti