Jaakko pelasti ylimyssuvun nuorta lordia, Rhys-nimistä nuorukaista, Juhon ottaessa samaisen suvun ritarin, ser Merrikin roolin. Seurueeseen kuului myös Nicholas Rivers -niminen palvelija, Rhysin äiti Alanna (joka on ryhtynyt septaksi Seitsämän kirkkoon), mestari Rudolphus ja aseenkantaja Jonah.
Itse seikkailu kulki melko pitkälti juuri niin kuin valmisseikkailu oli kirjoitettukin, muutamilla pikku muokkauksilla. Lopputulos erosi valmisseikkailun vaihtoehdoista hieman esimerkiksi siinä, että ryöstäjiä oli alkuperäisen neljän sijaan viisi, ja näistä viidestä kolme pääsi pakoon. Toinen rosvojoukon johtajista ja yksi rosvoista kuolivat.
Itse peli sujui kohtuullisen sujuvasti, mutta ep-hahmoja oli kenties hieman liikaa. Säännöt tuntuivat varsin toimivilta ja mielenkiintoisilta, ja tappelu oli varsin raakaa; Merrik esimerkiksi seivästi rosvojoukon johtajan yhdellä ohiratsastuksella. Korkeat taitoarvot antavat näköjään varsin kovan edun pelissä; heikoilla maantierosvoilla ei ollut oikein saumaa Rhysiä ja Merrikiä vastaan, vaikka pelinjohtaja vähensikin heidän liittolaisiaan haavoittamalla automaattisesti yhtä heidän palvelijoistaan.
Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin pelinjohtajana tyytyväinen sääntöihin, ja voisin kuvitella niiden todella ilmestyessä vetäväni jotain pidempääkin settiä niillä, kunhan on vain paremmin kirjaan tutustunut. Säännöissä vaikuttaisi olevan varsin mielenkiintoisia jippoja, joiden kuvittelisin tukevan Song of Ice and Fire -kirjojen maailmaa.
Toisaalta kuvittelisin, että Praedor-roolipelin säännöt tukisivat myös hyvin samanlaista maailmaa, kuin millainen George R.R Martinin Westeros on; raaka, arvaamaton ja "realistinen" (vaikka tunnetustihan aina jonkun mainitessa realismin fantasiamaailman yhteydessä jossain kaukaisilla saloilla kuolee haltia...). Itse asiassa mielessäni onkin pyörinyt jo pidempään jonkinlainen sotaista vallanperimystä ja taustalla nousevia salaperäisiä uhkia käsittelevä kampanja -- joka luultavasti jää pelaamatta. Mutta ainahan voi ideoida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti