Vihdoin ja viimein pääsin asentelemaan Mount & Blade: Warband -pelin kokoversion. Peli piti asentaa Steamin kautta, mutta alkuvaikeuksien jälkeen sain pelin toimimaan. Tosin ehdin kirota koko Steamin jo alimpaan helvettiin.
Saa nyt nähdä, kuinka paljon sitä kesätöiltä ehtii pelaamaan - aika hyvin akku on ollut työpäivän jälkeen tyhjänä - mutta tänään ainakin peliä tuli tahkottua melkein siihen asti, missä trial-versiossa tuli seinä vastaan - eli 7-tasolle saakka. En kyllä tiedä oliko minulla huonoa tuuria matkassa vai oliko varsinaisen pelin aloitus jotenkin vaikeampi, mutta pelihahmoni alkutaival tuntui varsin nihkeältä; rahaa ei tuntunut tulevan millään, eikä rosvojakaan kohdalle tullut, joiden varusteita olisi saanut myytyä - ja ruokakin alkoi loppua. Lopulta piti ottaa laki omiin käsiin ja matkustaa naapurivaltakunnan puolelle ryöstämään parit kylää, jonka jälkeen pieni joukkioni alkoi olla jo ainakin ruoan ja palkan suhteen omavarainen - tosin varustetaso ei päätä huimaa.
Nyt pitäisi vain saada kedättyä sen verran kokemusta ja mainetta, että pääsee Isoihin Piireihin pyörimään.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
maanantai 17. toukokuuta 2010
Kesä ja sähköpostiropet tulivat!
Kuluneiden päivien aikana meitä suomalaisia on hellitty suorastaan hekumallisella säällä! Yleensä pitkät kuumat jaksot käyvät minusta turhauttaviksi - kuumilla keleillä hikoilen kuin pieni sika vaikka makaisin tyyliin sängyssä - mutta kyllä kylmän talven ja kolean kevään jälkeen hellepäivät olivat kyllä jo minunkin odotuslistani kärjessä.
Kesä tarkoittaa yleensä minulle myös sitä, että roolipelirintamalle laskeutuu kesän yli kestävä hiljaisuus. Olin hieman pettynyt, kun totesin että kolmas Stalker-pelimme jäi kevään viimeiseksi peliksi, mutta minkäs sille mahtaa. PJ ei saanut luovuuden kukkaa enää kukkimaan, eivätkä muutkaan tarjoutuneet Stalkeria jatkamaan, joten näin pääsi käymään.
Ropenälkään on onneksi näin kesällä tarjolla korvaavia lääkkeitä, joista merkittävin on yleensä ollut sähköpostiroolipeli. Minä ja Endless Bag of Games -sivustoa pyörittelevä Marko olemme pyörittelleet erilaisia sähköpostikampanjoita säännöllisen epäsäännöllisesti nyt kolmatta vuotta, ja kokemuksen karttuessa olemme mielestäni vihdoin löytäneet molempia tyydyttävät keinot sähköpostein käydyssä roolipelaamisessa.
Aluksi vedimme pelejä hyvin "perinteiseen tyyliin" siten, että toinen oli pj ja toinen oli pelaaja; jokainen hyökkäys heitettiin kuin säännöissä, iskupisteistä pidettiin kirjaa ja kaikki taitoheitot tarkistutettiin pj:llä. Luonnollisesti homma oli hidasta ja yksinkertainenkin skenu saattoi viedä hyvin kauan aikaa koska pelaajan piti tehdä tarkentavia kyselyjä ja lähettää periaatteessa yhdestä heitosta koostuvia vastauksia pj:lle. Toisaalta pelinjohtajalla oli hyvin paljon työtä, koska kuvailuun piti käyttää enemmän aikaa ja vaivaa kuin "normaalisti" - toisaalta pj:n taakka oli hyvin suuri, mutta sähköpostirope oli toisaalta myös pj:lle paljon palkitsevampaa, kun taas pelaajan rooli jäi hyvin vähäiseksi.
Pikku hiljaa homma on kuitenkin kehittynyt avoimempaan suuntaan. Välillä pelasimme jo niin avoimesti, että hahmoista ei tehty edes varsinaisia hahmolomakkeita, mutta nyt olemme ottaneet hieman takapakkia ja löytäneet hyvän kultaisen keskitien, joka on ainakin tähän asti toiminut tyydyttävästi sekä pelaajan ja pj:n kannalta. Nyt pelaajahahmoista tehdään hahmolomake, mutta niihin tukeudutaan hyvin vähän, ja tarinaa viedään eteenpäin enemmän "roolipelaten" kuin pöydän ääressä (näin uskallan veikata). Oikeastaan sähköpostipelit ovat minun ja Markon käsittelyssä yhtä paljon tarinan kertomista kuin pelaamista.
Näiden kolmen vuoden jälkeen olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköpostiroolipeleissä on parasta heittää "perinteinen" pelinjohtaja/pelaaja -jaottelu ainakin termien tiukimmissa määritelmissä syrjään. Sen sijaan vastuu "kampanjasta" jaetaan osallistujien kesken siten, että myös pelaaja saa osallistua asioiden eteenpäin viemiseen omissa "vuoroissaan" ja hyödyntää pelimaailmaa vapaalla kuvailulla ja itse keksimillään ep-hahmoilla. Pelinjohtaja kuljettaa varsinaista juonta eteen päin, mutta myös pelaaja ohjailee juonenkulun tempoa ja suuntausta omalla panoksellaan.
Minä ja Marko pelaamme siten, että yhdessä ideoimme kampanjan "suuret linjaukset", ja vuorottelemme sitten "näytös kerrallaan" pelinjohtajina; pelinjohtajuus tarkoittaa tässä siis sitä, että pelinjohtaja ottaa suuremman vastuun ep-hahmojen vuoropuheista ja maailman kuvailusta ja "pelaaja" keskittyy omaan hahmoonsa hieman enemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelaajakin voisi osallistua pelimaailman kuvailuun. Suurin osa pelaamisesta on tarinankerronnallista "roolipelaamista" jota pelaaja voi halutessaan tukea hahmonsa taitoihin perustuvilla heitoilla jos haluaa mekaniikkaa mukaan tuoda.
Suuremmat haasteet kuten taistelut olemme hoitaneet siten, että pelinjohtaja kuvailee alkutilanteen ja antaa sitten pelaajalle jonkin vaikeusarvon ja määrittelee tietyn määrän onnistumisia, jotka pitää saavuttaa ennen tiettyä määrää epäonnistumisia (vähän D&D 4-edikan skill challengen tyyliin). Tämän jälkeen pelaaja saa kuvailla taistelun tapahtumat haluamallaan tavalla niitä kykyjä ja taitoja käyttäen kuin parhaaksi näkee - pää asia on saada se vaadittu määrä onnistumisia, eikä ole niinkään väliä mitä onnistumisten saavuttamiseen käytetään. Olemme kokeneet tämän varsin palkitsevaksi pelaajan kannalta, ja samalla spostissa hitaimmiten sujuvat taistelut saadaan yleensä hoidettua viestissä tai parissa.
Vähän aikaa sitten potkaisimme Markon kanssa uuden Paizon Pathfinder -roolipeliin perustuvan sähköpostikampanjan tulille, ja Marko muutaman sanan siitä jo omassa blogissaan mainitsikin. Peli on lähtenyt mukavasti liikkeelle, ja nyt toivotaan vain, että peli pysyy liikkeellä - pitkät tauot kun yleensä näissä spostiropeissa koituvat kohtalokkaiksi pelin pitkäikäisyyden kannalta...
Kesä tarkoittaa yleensä minulle myös sitä, että roolipelirintamalle laskeutuu kesän yli kestävä hiljaisuus. Olin hieman pettynyt, kun totesin että kolmas Stalker-pelimme jäi kevään viimeiseksi peliksi, mutta minkäs sille mahtaa. PJ ei saanut luovuuden kukkaa enää kukkimaan, eivätkä muutkaan tarjoutuneet Stalkeria jatkamaan, joten näin pääsi käymään.
Ropenälkään on onneksi näin kesällä tarjolla korvaavia lääkkeitä, joista merkittävin on yleensä ollut sähköpostiroolipeli. Minä ja Endless Bag of Games -sivustoa pyörittelevä Marko olemme pyörittelleet erilaisia sähköpostikampanjoita säännöllisen epäsäännöllisesti nyt kolmatta vuotta, ja kokemuksen karttuessa olemme mielestäni vihdoin löytäneet molempia tyydyttävät keinot sähköpostein käydyssä roolipelaamisessa.
Aluksi vedimme pelejä hyvin "perinteiseen tyyliin" siten, että toinen oli pj ja toinen oli pelaaja; jokainen hyökkäys heitettiin kuin säännöissä, iskupisteistä pidettiin kirjaa ja kaikki taitoheitot tarkistutettiin pj:llä. Luonnollisesti homma oli hidasta ja yksinkertainenkin skenu saattoi viedä hyvin kauan aikaa koska pelaajan piti tehdä tarkentavia kyselyjä ja lähettää periaatteessa yhdestä heitosta koostuvia vastauksia pj:lle. Toisaalta pelinjohtajalla oli hyvin paljon työtä, koska kuvailuun piti käyttää enemmän aikaa ja vaivaa kuin "normaalisti" - toisaalta pj:n taakka oli hyvin suuri, mutta sähköpostirope oli toisaalta myös pj:lle paljon palkitsevampaa, kun taas pelaajan rooli jäi hyvin vähäiseksi.
Pikku hiljaa homma on kuitenkin kehittynyt avoimempaan suuntaan. Välillä pelasimme jo niin avoimesti, että hahmoista ei tehty edes varsinaisia hahmolomakkeita, mutta nyt olemme ottaneet hieman takapakkia ja löytäneet hyvän kultaisen keskitien, joka on ainakin tähän asti toiminut tyydyttävästi sekä pelaajan ja pj:n kannalta. Nyt pelaajahahmoista tehdään hahmolomake, mutta niihin tukeudutaan hyvin vähän, ja tarinaa viedään eteenpäin enemmän "roolipelaten" kuin pöydän ääressä (näin uskallan veikata). Oikeastaan sähköpostipelit ovat minun ja Markon käsittelyssä yhtä paljon tarinan kertomista kuin pelaamista.
Näiden kolmen vuoden jälkeen olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköpostiroolipeleissä on parasta heittää "perinteinen" pelinjohtaja/pelaaja -jaottelu ainakin termien tiukimmissa määritelmissä syrjään. Sen sijaan vastuu "kampanjasta" jaetaan osallistujien kesken siten, että myös pelaaja saa osallistua asioiden eteenpäin viemiseen omissa "vuoroissaan" ja hyödyntää pelimaailmaa vapaalla kuvailulla ja itse keksimillään ep-hahmoilla. Pelinjohtaja kuljettaa varsinaista juonta eteen päin, mutta myös pelaaja ohjailee juonenkulun tempoa ja suuntausta omalla panoksellaan.
Minä ja Marko pelaamme siten, että yhdessä ideoimme kampanjan "suuret linjaukset", ja vuorottelemme sitten "näytös kerrallaan" pelinjohtajina; pelinjohtajuus tarkoittaa tässä siis sitä, että pelinjohtaja ottaa suuremman vastuun ep-hahmojen vuoropuheista ja maailman kuvailusta ja "pelaaja" keskittyy omaan hahmoonsa hieman enemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelaajakin voisi osallistua pelimaailman kuvailuun. Suurin osa pelaamisesta on tarinankerronnallista "roolipelaamista" jota pelaaja voi halutessaan tukea hahmonsa taitoihin perustuvilla heitoilla jos haluaa mekaniikkaa mukaan tuoda.
Suuremmat haasteet kuten taistelut olemme hoitaneet siten, että pelinjohtaja kuvailee alkutilanteen ja antaa sitten pelaajalle jonkin vaikeusarvon ja määrittelee tietyn määrän onnistumisia, jotka pitää saavuttaa ennen tiettyä määrää epäonnistumisia (vähän D&D 4-edikan skill challengen tyyliin). Tämän jälkeen pelaaja saa kuvailla taistelun tapahtumat haluamallaan tavalla niitä kykyjä ja taitoja käyttäen kuin parhaaksi näkee - pää asia on saada se vaadittu määrä onnistumisia, eikä ole niinkään väliä mitä onnistumisten saavuttamiseen käytetään. Olemme kokeneet tämän varsin palkitsevaksi pelaajan kannalta, ja samalla spostissa hitaimmiten sujuvat taistelut saadaan yleensä hoidettua viestissä tai parissa.
Vähän aikaa sitten potkaisimme Markon kanssa uuden Paizon Pathfinder -roolipeliin perustuvan sähköpostikampanjan tulille, ja Marko muutaman sanan siitä jo omassa blogissaan mainitsikin. Peli on lähtenyt mukavasti liikkeelle, ja nyt toivotaan vain, että peli pysyy liikkeellä - pitkät tauot kun yleensä näissä spostiropeissa koituvat kohtalokkaiksi pelin pitkäikäisyyden kannalta...
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Rautalaulu: Erikoisominaisuudet
Muistan, kuinka innostuneena ja täpinöissäni tällaisia lupailin joskus aikaisemmin... tarkalleen ottaen 29. maaliskuuta, jos tätä blogia on uskominen. Noh, moni kiinnostava asia on vienyt mennessään sen jälkeen, mutta lupaus on lupaus, joten täytetään se nyt ainakin jollain tasolla.
Kiireiden, omien taitojeni vajavaisuuden ja yleisen laiskotuksen takia päädyin lopulta siihen, että en ala kirjoittamaan Rautalaulun "erikoisominaisuuksia" alusta asti itse. Sen sijaan mielestäni paras keino on käyttää hyödyksi Ville Vuorelan Mobsters-gansteriroolipelin tarjoamia Etuja (Edges) ja Haittoja (Cons). Mobstersin perusmekaniikka on lähes identtinen Code/X:n (ja siten myös Rautalaulun) kanssa, joten periaatteessa näiden etujen ja haittojen tulisi integroitua hyvin Rautalauluun. Jos nämä tuntuvat liian voimakkailta, niin silloin pelinjohtajan kannattaa olla näitä käyttämästä.
Rautalaulun hahmolomakkeessa ei taida tosin olla varsinaista tilaa näille, mutta eiköhän ne johonkin reunaan voisi halutessaan rustata...
Nämä Edut ja haitat on käännetty lähes suoraan Mobstersista - kiitoksia jälleen kerran Ville Vuorelalle. Sääntöjä, joilla näitä Etuja ja Haittoja hankitaan, on kuitenkin virtaviivaistettu Praedorin suuntaan:
Hahmo voi halutessaan valita hahmonluonnissa itselleen 10 pisteen edestä Etuja. Jos pelaaja ottaa hahmolleen etuja, on hänen otettava hahmolleen myös Haittoja yhtä monen pisteen edestä.
EDUT:
1 piste:
- Hahmolla on yhteyksiä alamaailman, lainvalvojien, poliitikkojen yms. piirissä.
- Hahmolla on mainetta, joka tuo hänelle ihailua ja ystäviä.
- Hahmolla on poikkeuksellisen hyvä viinapää.
2 pistettä:
- Hahmolla on erikoisosaamista jollain aihealueella ja saa +2 kaikkiin tätä aihealuetta koskeviin heittoihin.
- Jos hahmo vain saa mahdollisuuden puhua, saa hän +2 kaikkiin keskustelu- ja neuvotteluheittoihin kiitos erinomaisten puhelahjojensa.
- Hahmolla on luotettava ystävä, joka auttaa hahmoa ja olettaa hahmon tarvittaessa auttavan häntä. Yksityiskohdat ovat pelaajan päätettävissä.
- Hahmolla on "kuudes aisti", joka varoittaa häntä vaaroista yms. (haastava VLP-heitto).
- Hahmo tulee rahallisesti hyvin toimeen ja hänellä saattaa olla jopa asunto.
- Hahmon erinomainen kuulo tuo +1 kuuloon perustuviin VLP-heittoihin.
3 pistettä:
- Hahmo on kookas. +2 kaikkiin haava-arvoihin.
- Hahmo on onnekas, ja saa heittää uudelleen yhden hahmonsa heiton pelikerran aikana.
- Hahmolla on tarkka ja yksityiskohtainen muisti.
- Hahmon tarkka näkö tuo +1 näköön perustuviin VLP-heittoihin.
4 pistettä:
- +1n taisteluvuoroa heitettäessä.
- Hahmo on rikas ja hänellä on merkittävää omaisuutta (kartano, linna, läänitys jne).
HAITAT:
1 Piste:
- Hahmolla on outo tai ainakin epätavallinen tapa, joka on hyvin tunnusomainen hahmolle.
- Hahmolla on hieman arveluttava maine, joka saa monet suhtautumaan häneen epäluuloisesti.
- Hahmo on silmäpuoli. -2 heittoihin silloin kun kaksi silmää olisi parempi kuin yksi.
- Hahmolla on jonkinlainen kunniakäsitys, joka saattaa olla hieman rajoittava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen suuri haitta. Hän pyrkii pitämään sopimuksista kiinni, mutta jos vain keksii keinon päästä pälkähästä, niin hahmo käyttää kyllä sitä.
- Hahmo on vässykkä, eikä kestä kidutusta eikä uhkailua. -2 kidutusta yms. vastaan heitetyissä Sisukkuus-heitoissa.
- Hahmolla on heikko vihollinen, josta kuitenkin on ainakin harmia jos ei haittaa.
- Hahmo on lyhytpinnainen ja äkkipikainen.
2 Pistettä:
- Hahmo on riippuvainen jostain huumaavasta aineesta.
- Hahmo on juoppo, eikä mikään tunnu sujuvan ennen ryyppyä.
- Hahmo on uhkapeluri - ja häviää useammin kuin voittaa.
- Hahmolla on jokin salaisuus, jonka hän ei halua tulevan koskaan ilmi.
- Hahmolla on elätettävänään ja suojeltavanaan läheisiä tai perhettä.
- Hahmon on hyvin kunniallinen - haitaksi asti. Hän ei iske selkään, ei valehtele, pyrkii pitämään sanastaan kiinni ja niin edelleen.
- Hahmo on niin epäluuloinen, että syyttelee ketä tahansa mistä tahansa. -2 sosiaalisiin heittoihin.
- Hahmolla on merkittävä ja vahva vihollinen, josta voi olla harmia ja joka on vaarallinen.
- Hahmolla on kana kynittävänään jonkun tai joidenkin kanssa, ja tämä kostonhimo ohjaa hänen käyttäytymistään.
- Hahmo on lainsuojaton.
- Hahmo ei vain kykene vastustamaan himojensa kohdetta - oli tämä sitten samaa tai eri sukupuolta.
- Hahmo on vallanhimoinen ja haluaa olla johtajana tai ainakin valokeilassa.
3 Pistettä:
- Hahmo on menettänyt toisen kätensä tai jalkansa. -2 heittoihin silloin kun kahdesta kädestä tai jalasta olisi hyötyä.
- Kun hahmo saa Vakavan haavan, menettää hän hyvin pian tajuntansa verenvuodon yms. takia.
- Hahmo ei osaa lukea tai kirjoittaa - eikä aio opetella.
- Hahmolla on vihollinen, jota välttääkseen on parempi vaihtaa osoitetta.
- Hahmo on lainsuojaton ja hänellä on palkkionmetsästäjät perässään.
Tässä suurin osa Mobsters-pelistä käännetyistä Eduista ja haitoista - näiden perusteella pelinjohtaja ja pelaajat voivat kenties myös itse keksiä lisää vastaavia, ja jospa minäkin joskus innostun näitä lisää kehittelemään. Itse asiassa yksi tällainen voisi olla:
Kaksikätinen (4 pistettä) - hahmo saa käyttää kahdella aseella taistellessaan kyvyn tuomaa kolmatta noppaa. Color me Drizzt Fan Boi.
Kiireiden, omien taitojeni vajavaisuuden ja yleisen laiskotuksen takia päädyin lopulta siihen, että en ala kirjoittamaan Rautalaulun "erikoisominaisuuksia" alusta asti itse. Sen sijaan mielestäni paras keino on käyttää hyödyksi Ville Vuorelan Mobsters-gansteriroolipelin tarjoamia Etuja (Edges) ja Haittoja (Cons). Mobstersin perusmekaniikka on lähes identtinen Code/X:n (ja siten myös Rautalaulun) kanssa, joten periaatteessa näiden etujen ja haittojen tulisi integroitua hyvin Rautalauluun. Jos nämä tuntuvat liian voimakkailta, niin silloin pelinjohtajan kannattaa olla näitä käyttämästä.
Rautalaulun hahmolomakkeessa ei taida tosin olla varsinaista tilaa näille, mutta eiköhän ne johonkin reunaan voisi halutessaan rustata...
Nämä Edut ja haitat on käännetty lähes suoraan Mobstersista - kiitoksia jälleen kerran Ville Vuorelalle. Sääntöjä, joilla näitä Etuja ja Haittoja hankitaan, on kuitenkin virtaviivaistettu Praedorin suuntaan:
Hahmo voi halutessaan valita hahmonluonnissa itselleen 10 pisteen edestä Etuja. Jos pelaaja ottaa hahmolleen etuja, on hänen otettava hahmolleen myös Haittoja yhtä monen pisteen edestä.
EDUT:
1 piste:
- Hahmolla on yhteyksiä alamaailman, lainvalvojien, poliitikkojen yms. piirissä.
- Hahmolla on mainetta, joka tuo hänelle ihailua ja ystäviä.
- Hahmolla on poikkeuksellisen hyvä viinapää.
2 pistettä:
- Hahmolla on erikoisosaamista jollain aihealueella ja saa +2 kaikkiin tätä aihealuetta koskeviin heittoihin.
- Jos hahmo vain saa mahdollisuuden puhua, saa hän +2 kaikkiin keskustelu- ja neuvotteluheittoihin kiitos erinomaisten puhelahjojensa.
- Hahmolla on luotettava ystävä, joka auttaa hahmoa ja olettaa hahmon tarvittaessa auttavan häntä. Yksityiskohdat ovat pelaajan päätettävissä.
- Hahmolla on "kuudes aisti", joka varoittaa häntä vaaroista yms. (haastava VLP-heitto).
- Hahmo tulee rahallisesti hyvin toimeen ja hänellä saattaa olla jopa asunto.
- Hahmon erinomainen kuulo tuo +1 kuuloon perustuviin VLP-heittoihin.
3 pistettä:
- Hahmo on kookas. +2 kaikkiin haava-arvoihin.
- Hahmo on onnekas, ja saa heittää uudelleen yhden hahmonsa heiton pelikerran aikana.
- Hahmolla on tarkka ja yksityiskohtainen muisti.
- Hahmon tarkka näkö tuo +1 näköön perustuviin VLP-heittoihin.
4 pistettä:
- +1n taisteluvuoroa heitettäessä.
- Hahmo on rikas ja hänellä on merkittävää omaisuutta (kartano, linna, läänitys jne).
HAITAT:
1 Piste:
- Hahmolla on outo tai ainakin epätavallinen tapa, joka on hyvin tunnusomainen hahmolle.
- Hahmolla on hieman arveluttava maine, joka saa monet suhtautumaan häneen epäluuloisesti.
- Hahmo on silmäpuoli. -2 heittoihin silloin kun kaksi silmää olisi parempi kuin yksi.
- Hahmolla on jonkinlainen kunniakäsitys, joka saattaa olla hieman rajoittava mutta ei kuitenkaan mikään erityisen suuri haitta. Hän pyrkii pitämään sopimuksista kiinni, mutta jos vain keksii keinon päästä pälkähästä, niin hahmo käyttää kyllä sitä.
- Hahmo on vässykkä, eikä kestä kidutusta eikä uhkailua. -2 kidutusta yms. vastaan heitetyissä Sisukkuus-heitoissa.
- Hahmolla on heikko vihollinen, josta kuitenkin on ainakin harmia jos ei haittaa.
- Hahmo on lyhytpinnainen ja äkkipikainen.
2 Pistettä:
- Hahmo on riippuvainen jostain huumaavasta aineesta.
- Hahmo on juoppo, eikä mikään tunnu sujuvan ennen ryyppyä.
- Hahmo on uhkapeluri - ja häviää useammin kuin voittaa.
- Hahmolla on jokin salaisuus, jonka hän ei halua tulevan koskaan ilmi.
- Hahmolla on elätettävänään ja suojeltavanaan läheisiä tai perhettä.
- Hahmon on hyvin kunniallinen - haitaksi asti. Hän ei iske selkään, ei valehtele, pyrkii pitämään sanastaan kiinni ja niin edelleen.
- Hahmo on niin epäluuloinen, että syyttelee ketä tahansa mistä tahansa. -2 sosiaalisiin heittoihin.
- Hahmolla on merkittävä ja vahva vihollinen, josta voi olla harmia ja joka on vaarallinen.
- Hahmolla on kana kynittävänään jonkun tai joidenkin kanssa, ja tämä kostonhimo ohjaa hänen käyttäytymistään.
- Hahmo on lainsuojaton.
- Hahmo ei vain kykene vastustamaan himojensa kohdetta - oli tämä sitten samaa tai eri sukupuolta.
- Hahmo on vallanhimoinen ja haluaa olla johtajana tai ainakin valokeilassa.
3 Pistettä:
- Hahmo on menettänyt toisen kätensä tai jalkansa. -2 heittoihin silloin kun kahdesta kädestä tai jalasta olisi hyötyä.
- Kun hahmo saa Vakavan haavan, menettää hän hyvin pian tajuntansa verenvuodon yms. takia.
- Hahmo ei osaa lukea tai kirjoittaa - eikä aio opetella.
- Hahmolla on vihollinen, jota välttääkseen on parempi vaihtaa osoitetta.
- Hahmo on lainsuojaton ja hänellä on palkkionmetsästäjät perässään.
Tässä suurin osa Mobsters-pelistä käännetyistä Eduista ja haitoista - näiden perusteella pelinjohtaja ja pelaajat voivat kenties myös itse keksiä lisää vastaavia, ja jospa minäkin joskus innostun näitä lisää kehittelemään. Itse asiassa yksi tällainen voisi olla:
Kaksikätinen (4 pistettä) - hahmo saa käyttää kahdella aseella taistellessaan kyvyn tuomaa kolmatta noppaa. Color me Drizzt Fan Boi.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kevään (vai peräti kesän) korvilla
Edellisen Stalker-pelin jälkeen on pelinrintamalla ollut hiljaista; viime viikon pelipäivä peruuntui, emmekä ole vielä sopineet uutta pelipäivää. Tällä hetkellä - karvaiden kokemuksien karaisemana - heittäisin varovaisena veikkauksena, että saamme puristettua ehkä yhden pelin toukokuulle ennen kuin kaikki lähtevät omille teilleen. Ensi syksynä onkin sitten edessä uusia tuulia, kun suurin osa peliporukkaa muuttaa todennäköisesti pois Kajaanista.
Täysin kuivaa kautta ei ole päässyt syntymään, sillä aloitimme kaverin kanssa sähköpostiropen Pathfinderin säännöillä (tosin omalla maailmalla). Peli on vielä alkutekijöissään, mutta ainakin alku on ollut lupaava, ja d20:n hahmonluonnissa on tiettyä kiehtovuutta kun päätetään featseja, skillejä ja kaikkia mahdollisia härpäkkeitä. Minun hahmoni on Half-Elf Fighter (myöhemmin ehkäpä mukaan Bardia ja Duelistia) ja kaverin hahmo on Human Rogue (myöhemmin todennäköisesti ainakin Fighter-classia mukaan), jos jotakuta kiinnostaa. :)
Lisäksi olen pelaillut Mount&Blade: Warband -pelin trialia (varsinainen pelikin piti tilata saman tien, mutta tilaus ei ole vielä saapunut), ja mielessä on käynyt, kuinkahan hyvin tällainen sandbox-tyylinen kampanja onnistuisi pöytäroolipelinä. Minä pidän pelinjohtana erilaisten juonikuvioiden keksimisestä ja siitä, että kampanjalla on jokin selkeä suunta, mutta veikkaisin että tällaisen juonivetoisen homman yhdistäminenkin sandbox-peliin voisi olla mahdollista; tätä on syytä miettiä.
Täysin kuivaa kautta ei ole päässyt syntymään, sillä aloitimme kaverin kanssa sähköpostiropen Pathfinderin säännöillä (tosin omalla maailmalla). Peli on vielä alkutekijöissään, mutta ainakin alku on ollut lupaava, ja d20:n hahmonluonnissa on tiettyä kiehtovuutta kun päätetään featseja, skillejä ja kaikkia mahdollisia härpäkkeitä. Minun hahmoni on Half-Elf Fighter (myöhemmin ehkäpä mukaan Bardia ja Duelistia) ja kaverin hahmo on Human Rogue (myöhemmin todennäköisesti ainakin Fighter-classia mukaan), jos jotakuta kiinnostaa. :)
Lisäksi olen pelaillut Mount&Blade: Warband -pelin trialia (varsinainen pelikin piti tilata saman tien, mutta tilaus ei ole vielä saapunut), ja mielessä on käynyt, kuinkahan hyvin tällainen sandbox-tyylinen kampanja onnistuisi pöytäroolipelinä. Minä pidän pelinjohtana erilaisten juonikuvioiden keksimisestä ja siitä, että kampanjalla on jokin selkeä suunta, mutta veikkaisin että tällaisen juonivetoisen homman yhdistäminenkin sandbox-peliin voisi olla mahdollista; tätä on syytä miettiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)