Kuluneiden päivien aikana meitä suomalaisia on hellitty suorastaan hekumallisella säällä! Yleensä pitkät kuumat jaksot käyvät minusta turhauttaviksi - kuumilla keleillä hikoilen kuin pieni sika vaikka makaisin tyyliin sängyssä - mutta kyllä kylmän talven ja kolean kevään jälkeen hellepäivät olivat kyllä jo minunkin odotuslistani kärjessä.
Kesä tarkoittaa yleensä minulle myös sitä, että roolipelirintamalle laskeutuu kesän yli kestävä hiljaisuus. Olin hieman pettynyt, kun totesin että kolmas Stalker-pelimme jäi kevään viimeiseksi peliksi, mutta minkäs sille mahtaa. PJ ei saanut luovuuden kukkaa enää kukkimaan, eivätkä muutkaan tarjoutuneet Stalkeria jatkamaan, joten näin pääsi käymään.
Ropenälkään on onneksi näin kesällä tarjolla korvaavia lääkkeitä, joista merkittävin on yleensä ollut sähköpostiroolipeli. Minä ja Endless Bag of Games -sivustoa pyörittelevä Marko olemme pyörittelleet erilaisia sähköpostikampanjoita säännöllisen epäsäännöllisesti nyt kolmatta vuotta, ja kokemuksen karttuessa olemme mielestäni vihdoin löytäneet molempia tyydyttävät keinot sähköpostein käydyssä roolipelaamisessa.
Aluksi vedimme pelejä hyvin "perinteiseen tyyliin" siten, että toinen oli pj ja toinen oli pelaaja; jokainen hyökkäys heitettiin kuin säännöissä, iskupisteistä pidettiin kirjaa ja kaikki taitoheitot tarkistutettiin pj:llä. Luonnollisesti homma oli hidasta ja yksinkertainenkin skenu saattoi viedä hyvin kauan aikaa koska pelaajan piti tehdä tarkentavia kyselyjä ja lähettää periaatteessa yhdestä heitosta koostuvia vastauksia pj:lle. Toisaalta pelinjohtajalla oli hyvin paljon työtä, koska kuvailuun piti käyttää enemmän aikaa ja vaivaa kuin "normaalisti" - toisaalta pj:n taakka oli hyvin suuri, mutta sähköpostirope oli toisaalta myös pj:lle paljon palkitsevampaa, kun taas pelaajan rooli jäi hyvin vähäiseksi.
Pikku hiljaa homma on kuitenkin kehittynyt avoimempaan suuntaan. Välillä pelasimme jo niin avoimesti, että hahmoista ei tehty edes varsinaisia hahmolomakkeita, mutta nyt olemme ottaneet hieman takapakkia ja löytäneet hyvän kultaisen keskitien, joka on ainakin tähän asti toiminut tyydyttävästi sekä pelaajan ja pj:n kannalta. Nyt pelaajahahmoista tehdään hahmolomake, mutta niihin tukeudutaan hyvin vähän, ja tarinaa viedään eteenpäin enemmän "roolipelaten" kuin pöydän ääressä (näin uskallan veikata). Oikeastaan sähköpostipelit ovat minun ja Markon käsittelyssä yhtä paljon tarinan kertomista kuin pelaamista.
Näiden kolmen vuoden jälkeen olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että sähköpostiroolipeleissä on parasta heittää "perinteinen" pelinjohtaja/pelaaja -jaottelu ainakin termien tiukimmissa määritelmissä syrjään. Sen sijaan vastuu "kampanjasta" jaetaan osallistujien kesken siten, että myös pelaaja saa osallistua asioiden eteenpäin viemiseen omissa "vuoroissaan" ja hyödyntää pelimaailmaa vapaalla kuvailulla ja itse keksimillään ep-hahmoilla. Pelinjohtaja kuljettaa varsinaista juonta eteen päin, mutta myös pelaaja ohjailee juonenkulun tempoa ja suuntausta omalla panoksellaan.
Minä ja Marko pelaamme siten, että yhdessä ideoimme kampanjan "suuret linjaukset", ja vuorottelemme sitten "näytös kerrallaan" pelinjohtajina; pelinjohtajuus tarkoittaa tässä siis sitä, että pelinjohtaja ottaa suuremman vastuun ep-hahmojen vuoropuheista ja maailman kuvailusta ja "pelaaja" keskittyy omaan hahmoonsa hieman enemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelaajakin voisi osallistua pelimaailman kuvailuun. Suurin osa pelaamisesta on tarinankerronnallista "roolipelaamista" jota pelaaja voi halutessaan tukea hahmonsa taitoihin perustuvilla heitoilla jos haluaa mekaniikkaa mukaan tuoda.
Suuremmat haasteet kuten taistelut olemme hoitaneet siten, että pelinjohtaja kuvailee alkutilanteen ja antaa sitten pelaajalle jonkin vaikeusarvon ja määrittelee tietyn määrän onnistumisia, jotka pitää saavuttaa ennen tiettyä määrää epäonnistumisia (vähän D&D 4-edikan skill challengen tyyliin). Tämän jälkeen pelaaja saa kuvailla taistelun tapahtumat haluamallaan tavalla niitä kykyjä ja taitoja käyttäen kuin parhaaksi näkee - pää asia on saada se vaadittu määrä onnistumisia, eikä ole niinkään väliä mitä onnistumisten saavuttamiseen käytetään. Olemme kokeneet tämän varsin palkitsevaksi pelaajan kannalta, ja samalla spostissa hitaimmiten sujuvat taistelut saadaan yleensä hoidettua viestissä tai parissa.
Vähän aikaa sitten potkaisimme Markon kanssa uuden Paizon Pathfinder -roolipeliin perustuvan sähköpostikampanjan tulille, ja Marko muutaman sanan siitä jo omassa blogissaan mainitsikin. Peli on lähtenyt mukavasti liikkeelle, ja nyt toivotaan vain, että peli pysyy liikkeellä - pitkät tauot kun yleensä näissä spostiropeissa koituvat kohtalokkaiksi pelin pitkäikäisyyden kannalta...
Se noissa on ongelmana kyllä, että jos tulee esim viikon tauko niin se saattaa ihan puhtaasti vain sen tauon takia ns "unohtua" ja jäädä. Tällä hetkellä kyllä hyvät fiilarit ja varmasti jatkuu hyvin, kun HKIssä ollut vähän hiljaista pelien estyessä syystä tai toisesta harmittavan usein.
VastaaPoistaTämä vaikuttaa menevän vähän yksiin noiden itse harjoittamieni foorumiropejen kanssa. Oikeastaan vain alusta taitaa vakavissaan olla erilainen, loput erot ovat lähinnä makujen mukaisia. Hitaus on tosiaan noissa aina se todellinen ja hyvin ikävä mahdollisuus, ja siksi onkin ehdottoman tärkeä laatia jonkinlaiset yhteiset säännöt siitä, mikä on vuorolle se takaraja, jonka ylittämisestä ilman hyvää syytä mörkö ahmii kurjan pään.
VastaaPoistaSääntöjen kanssa tuppaa menemään aika samalla tavalla. Erään kanssa pelailen pariakin peliä Praedorin säännöillä. Niissäkin on juuri se, että jos ei olla suorassa yhteydessä kun vuoroja laaditaan, menee homma tuskallisen hitaaksi jos kaikki kuvaillaan isku kerrallaan. Siksipä pariin kertaan onkin yleensä tehty niin, että kumpikin hoitaa noita sääntömekaanisia vetoja. Yleensä pelinjohtajia on vain yksi pelin ajan, mutta kun taistelukohtaus tulee, niin örmöttien ja ilkiöiden statit annetaan myös toiselle tai vastaavaa. Näin tämäkin voi sitten tehdä jotain omassa vuorossaan eikä vain kirjoittele aikeitaan ja laita jonnekin sulkuihin, että mitäpä nopat antavatkaan. Suurimman osan ajasta kykyheitotkin on ihan tarpeeksi helppo tulkita kuvailujen perusteella (hahmo koettaa kaataa valtavan, rautavahvikkeisen pöydän suojautuakseen sen taakse kohti tähdätyiltä varsijousilta -> huitiapalttaa 4D6-5D6 riippuen olosuhteista). Jos taas esimerkiksi hahmot aikovat tehdä toisistaan lihamureketta, käydään homma läpi "Offgame" -viesteillä ennen itse väkivaltanäytelmää. Toisaalta sitten taas, kun tilanne on melko yhdentekevä eikä sillä ole niin hirveästi väliä (tai ei vain jakseta, heh), ei välttämättä sääntöjä käytetä ollenkaan ja homma etenee suunnilleen niin, kuin järjellisesti se tuppaisi muutenkin menemään. Toimii, kunhan kumpikin pelaaja on oikeasti kiinnostunut pelin onnistumisesta, ei niikään siitä MUN HAHMOSTA ja siitä, että se on suurin ja mahtavin.
Kaiken kaikkiaan tekstimuotoisessa roolipelaamisessa kiehtoo juuri tuo hyvin laajamittainen roolipelaus. Pöytäpelissä se pahin munchkin saattaa olla ehkäpä vain kiinnostunut expasta ja lootista, mutta kun pitäisi kirjoittaa ihan jo tekstiä hahmonsa tekemisistä, ei siinä kauaa heilu pelaaja, joka haluaa vain tappaa örmöttejä.
Toisaalta noiden foorumipelien kanssa on aina toki omat ongelmansakin. Ensinnäkin suoraan sanottuna iso osa pelipaikoista on sitä itseään. Ja toiseksi melkein missä tahansa suuri osa käyttäjäkunnasta tuppaa liikkumaan melko matalalla ikäakselilla ja Japani on näille yleensä suuri ja ihmeellinen juttu. Että yritä siinä nyt sitten pelata uusien tuttavuuksienkin kanssa, kun maut menevät ristiin jotta naps vain. Mutta onneksi on kuitenkin nuo edellämainitut, joiden kanssa peli onnistuu. Etenkin säännöillä.
Praedoria huvittaisi itsekin kokeilla spostimeiningissä, se kun on omalla tavallaan varsin kevyt ja selkeä systeemi.
VastaaPoistaItsekin allekirjoitan tuon, että pelaajien täytyy olla kyllä samalla aaltopituudella sen suhteen, mitä peliltä lähdetään hakemaan. Jos toinen haluaa sankarillista high fantasya ja toinen kirjoittaa omat viestinsä mutapaskainen low fantasy mielessään, voi tekstistä tulla aika mielenkiintoista - ja pelaaminen on vaikeaa kun koko ajan pitää tarkastella toiselta että mitä nyt on tekeillään.
Itse olen miettinyt myös sitä, että tuossa pelaajalla voisi olla mahdollisesti useampikin hahmo pyöriteltävänään. Näin viesteissä saisi erilaisia näkökulmia, eikä oman hahmoa miettiessään tarvitsisi yrittää jakaa taitopisteitä kaikkiin mahdollisiin, kun voisi sitten tukeutua myös "2-hahmoon".