Bandirin päiväkirjamerkinnät 18

D&D-mörkö puraisi Icewind Dale 1:en ja kerrassaan loistavan NPC-modin muodossa, joten sen kunniaksi jatkoa edelliselle merkinnälle.


Suuntasimme siis viemään Jasnirobekin korua kauppiaalle, joka paljastui kiitolliseksi ja auliiksi palvelemaan pitkään odottamansa korun vihdoin saatuaan. Ikävä kyllä korukauppias ei osannut juurikaan kertoa lordi Varramista muuta, kuin että kyseinen ylimys oli rahvaan parissa varsin suosittu, mutta hänen vertaisensa ja rikkaat kauppiaat pitivät häntä kaksinaamaisena ja juonittelevana. Tosin kauppias lisäsi että moiset mielipiteet saattoivat johtua myös kateudesta, sillä Varram oli kieltämättä Astorosin äveriäimpiä aatelismiehiä. Hän oli käyttänyt suuria summia useisiin Mernbariin suuntautuneisiin retkiin, ja oli seikkaillut myös kauempanakin, mutta tuntui aina palaavan kotiinsa entistä rikkaampana.

Siihen, mitä Varram saattoi Mernbarin metsästä etsiä, kauppias ei osannut sanoa mitään. Sen sijaan kauppias vahvisti vain kuulemamme Mernbarin vaarallisuudesta ja kehotti meitä pysymään paikasta kaukana.

"Mikäli roistoja ja epäluonnollisia asioita halajaa, niin suuntaa kohti metsää vain", kauppias sanoi. "Itse en moista suosittele."

Luvattuamme viedä Jasnirille kauppiaan terveiset suuntasimme takaisin Astorosin leveille kaduille.

"Ilmeisesti Mernbarin metsästä kerrotut tarinvat eivät kaikki vain ole mielikuvituksen tuotetta", totesin päästyämme katujen vilinään. "Mitä mieltä olette tästä Varramista? Lordi vaikuttaa minusta hieman epäilyttävältä mieheltä - hänestä liikkuu aivan liian kaksijakoisia mielipiteitä minun makuuni. Toisaalta, jos hän on historiantutkija, saatamme törmätä häneen hyvinkin pian, ja kohtaisin hänet mieluummin omilla ehdoillamme, kuin hänen sanelemillaan säännöillä jossain erämaassa."

"Rehellisesti sanottuna minua ainakin hieman huolestuttaa kauppiaan puheet", Karlon sanoi ja kääntyi Iselen puoleen. "Kuinka arvokas tämä etsimämme aikakirja on? Siis tarkoitan... Onko meillä syytä odottaa, että muutkin ovat kronikan perässä?"

"Mittaamattoman arvokas", Isele vastasi suoraan. "Sen arvoa ei voi mitata pelkästään rahassa, sillä monet merieniläiset aatelisperheet tunnetusti etsivät Adgarin kronikoista sukuhaaroja ja sitten naittavat lapsiaan toisilleen suuremman vallan toivossa."

"Minä vain... katsos, meitä on vain kolme", seppä jatkoi. "Yritän olla realistinen. Jos tämä lordi on meitä vastassa niin voisi kuvitella voimasuhteiden olevan kallellaan hieman hänen suuntaansa."

"Seppä on oikeassa", minä myönsin, sillä Karlonin puheissa oli mielestäni järkeä. "Tällä lordi Varramilla on varmasti varaa palkata useampia miehiä metsään, ja jos sattuu olemaan niin, että he etsivät samaa kuin mekin, emme me voi tehdä oikeastaan mitään lordin ja hänen miestensä estämiseksi."

"Kenties meidän täytyisi yrittää päästä tämän Varramin puheille", ehdotin. "Jos me lähestymme häntä jo nyt, niin voisimme kenties päästä jonkinlaiseen sopuun, ja voisimme ehkä jopa auttaa toisiamme. Jos lordi Varram etsii kirjaa jonkin omaan sukuunsa liittyvän tiedonjyvän löytääkseen, voisimme ehkä onnistua ostamaan kirjan häneltä, kunhan hän vain on löytänyt etsimänsä."

Isele katseli hetken meitä epävarmana ja sanoi: "On edelleen mahdollista, ettei tämä lordi Varram edes etsi Adgarin aikakirjaa. Lisäksi olisi tärkeää, että kirja saataisiin alkuperäisenä haltuumme. Ymmärrättehän, että maailmassa on voimia, jotka saavat kirjan kuin kirjan näyttämään asioita, joita ei oikeasti ollutkaan. Ikävä kyllä minun on myönnettävä, että osa noista voimista taipuu kullan kosketuksen alla."

Karlon kohautti olkapäitään. "Mitä meidän sinun mielestäsi pitäisi sitten tehdä?"

"Entä jos te vierailetta tämän Ragos Tulimielen juttusilla ja yritätte saada häneltä lisää tietoa?" Isele ehdotti. Vakavista asioista puhuessa naisesta tuntui katoavan se huolettomuus ja iloisuus mikä hänestä yleensä paistoi läpi - hän oli vakavampi ja harkitsevampi kuin se hieman hajamielisen oloinen, mutta useimmiten hymyilevä kirjanoppinut johon olin matkamme aikana tottunut. Hänen suunnitelmassaan oli kuitenkin järkeä.

"Minusta tuo on hyvä ajatus. Voisimme esittäytyä Karlonin kanssa palkkamiekkoina, jotka voisivat olla kiinnostuneita siitä, miksi miehiä kerätään Mernbarin retkelle. Sen jälkeen voisimme pyytää miettimisaikaa - ehkä palkkaan tai retken vaarallisuuteen vedoten - ja palaisimme tänne keskustelemaan siitä, mitä me saimme selville. Minua ainakin kiinnostaa nähdä, millainen tämä Ragos Tulimieli on miehiään, ja muistuttaako hän yhtään hänestä kiertävien huhujen henkilöä."

Kun päätös oli tehty, saatoimme rauhassa keskittyä etsimään sopivaa yöpymispaikkaa ja jättää huomisen murheet huomiselle. Lopulta sopiva majatalo, Naurulokki, löytyikin läheltä jokisataman toria; se oli mitä otollisin paikka joutua sataman yllä lentävien lokkien jätöksien maalitauluksi, kuten harmistunut Karlon sai pian huomata. Nyt Iselen vakavuus oli kuitenkin tipotiessään, ja kirjanoppinut nauroi sepän pyyhkiessä kirouksia mutisten olkapäitään.

"Sanotaan, että lokinjätökset nutussa on varma merkki siitä, että palaat joskus Astorosiin takaisin", neito sanoi ja sai palkakseen sepän synkän mulkaisun.

"Mitä moinen sitten tarkoittaakaan", Karlon mutisi, mutta ansaittu lepo Naurulokissa sai hänet pian unohtamaan sotkuisen paitansa.

Kievarin rentoutuneessa piirissä annoimme varautuneisuutemme laskea ja keskustelimme kuin vanhatkin toverukset pelkkien pinallisten kohteliaisuuksien sijaan. Isele kertoi monia Sulkakynän veljeskunnassa kuulemiaan tarinoita ja legendoja, joita Karlon ja minä väritimme omilla muistoillamme. Pian muutkin kievarin uteliaat asiakkaat kuuntelivat tarinointiamme, ja muutamat rohkeimmista osallistuivat itsekin.

Ilta kului makeasti viinin, oluen, tarinoiden ja naurun parissa, ja pitkästä aikaa tunsin rauhaisan, mukavan olon - aivan kuin olisin ollut kotona.

Lopulta ilta vaihtui yön tunneiksi, ja oli aika siirtyä lepäämään. Huomenna olisi edessä pitkä päivä. Iselellä oli oma huoneensa, kuten oli soveliasta, kun taas Karlon ja minä jaoimme toisen huoneen. Yhteiset päivät maantiellä olivat kuitenkin lähentäneet meitä sen verran, että toisen jatkuva läheisyys ei unta häirinnyt.