maanantai 10. tammikuuta 2011

Forgotten Ralmsia Mumblen & Cacoon avulla #2

Pääsimme jatkamaan sunnuntaina Maken Threads of Sanity -kampanjaa D&D 4-edikan säännöillä Forgotten Realmsin maailmassa. Session tapahtumista voi lukea Maken blogista, mutta minä voisin sanoa muutaman sanan pelaajan näkökulmasta.

Tämä oli periaatteessa pelikerran toinen osa, ja varsinaisia tapahtumia ehdittiin käsitellä molemmilla pelikerroilla hyvin vähän. Tähän oli omat syynsä, mutta mennään niihin vasta sanottuani, että Markon luoma asetelma pelille on hyvin mielenkiintoinen - samoin pelaajahahmot. Kaksi pelikertaa tarjosi erilaisia kulisseja ja maisemia taistelulle - ja pelin aikana todellakin taisteltiin.

Koska hahmoni, drowsoturi Sharimin rooli 4-edikan termein on "Leader", eli Warlod-hahmoluokka, näkisin, että hahmoni paikka on eturivissä niin taistelussa kuin sen ulkopuolellakin. Tätä silmälläpitäen pyrin tekemään hänestä paitsi kyvykkään taistelijan niin myös taitavan puhujan ja esiintyjän. Tällä kerralla Warlordin kyvyille olikin käyttöä, ja parantavat ja moraalia kohottavat powerit kuluivat. Itse taistelujen ulkopuolella vasta loppua kohden aloin kuitenkin päästä vasta hahmoon sisälle, ja taistelujen ulkopuolella "johtamista" pitää vielä petrata.

Onnistuimme mielestäni tuomaan oman hahmoni tyydyttävästi mukaan peliin. Tosin hieman näin jälkikäteen harmittaa, etten selittänyt "in character" enempää Sharimista ja syistä, joiden takia Sharim tuli seikkailijoiden avuksi. Muutenkin roolipelitaitoni olivat vähän ruosteiset, ja pysyttelin pelin aikana jonkin verran taka-alalla, vaikka hahmoni johtajana kuuluisikin viedä porukkaa eteen päin. Hahmon sisälle pääseminen ja (suurimmaksi osaksi) uuteen porukkaan rohkeasti astuminen vaativat vielä työtä.

Pelin asetelma oli mielenkiintoinen, mutta kuten jo Markon kanssakin harmittelimme, niin siihen ei ehditty kovin paljoa syventyä, sillä aika meni taisteluissa - ensimmäinen pelikerta (joka oli tosin lyhyt, koska tutustuimme vasta työkaluihimme) kului lähes kokonaan taistelussa. Toisella pelikerralla ensimmäinen taistelu vei yli kaksi tuntia (vaiko lähemmäs kolme) ja toinen, kohta pian ensimmäisen taistelun jälkeen seurannut veikin sitten melkoisen lohkon lopusta ajasta (koko homma taisi kestää viitisen tuntia).

4-edikan taistelussa on paljon vaihtoehtoja ja kaikkia kivoja yksityiskohtia, mutta se tekee myös taistelusta h-i-d-a-s-t-a, ja pahimillaan taisteluvuoroihin venyi yli 20 minuuttia. Tämä oli praedorin nopeiden ja veristen taistelujen jälkeen melkoinen shokki. Jokaisella pelaajalla on käytössään todella suuri määrä vaihtoehtoja (joka vain kasvaa tasojen myötä), ja kun vihollista hivutetaan hengiltä iskupiste kerrallaan, niin kyllähän se kestää. Toivottavasti tämä nopeutuu paremman powerien ja muiden kykyjen oppimisen myötä.

Vaikka taistelu oli hidasta, niin toisaalta oman vuoron sattuessa taktisten vaihtoehtojen pohtiminen ja toteuttaminen oli kyllä mielenkiintoista. Yllätyin, kuinka kiehtovaa tällainen taktinen taisteluleikki olikaan! Erityisesti olen tyytyväinen hahmovalintaani, sillä sotaherrani pärjäsi taistelussa, mutta oli "parantavien voimiensa" (koska 4-edikassa Hit Points tarkoittaa myös moraalia) myös avuksi muille hahmoille. Oli mielenkiintoista asemoida itseään niin, että sai parhaan mahdollisen edun irti hahmon kyvyistä.

Taistelujen hitaudesta huolimatta pelikerta oli mielestäni antoista, vaikka Maken suunnitelmat uudesta GMPC:n esittelystä hieman kariutuivatkin. Nyt vain jatkamaan Kivihampaan kääpiöluolien tonkimista ja örkkien lahtausta!

Saakin nähdä, saammeko aikaiseksi seuraavaksi jo mainitsemani Dragon Age -pelin, vai jatkuuko Forgotten Realms: Threads of Sanity.

6 kommenttia:

  1. Tuohon taisteluiden pituuteen varmaan löytyy erinäisiltä foorumeilta joitakin vaihtoehtoja taisteluiden lyhentämiseen. Täytyy harkita tätä vaihtoehtoa erityisesti kun tulee hahmojen tasoinen solo-vastus.

    4e d&d on ihan hauskaa, mutta sekään ei ole systeeminä täydellinen. Onneksi kuitenkin on pelikertoja milloin taisteluita ei käydä ainuttakaan. Näin pelkästään roolipelaamisen esiintuomisen vuoksi. Välillä taistelua ja välillä kunnon luolakomppausta.

    Kenties lähiaikoina pelin varsinainen juoni taas nostaa päätään ja upotetaan ne hahmot entistä syvemmälle peliin ;)

    VastaaPoista
  2. Eivätkö taistelut juuri kuulu "kunnon luolakomppaukseen"? ;) Roolipelaamiseen on sitten vähän erilaiset skenaariot...

    VastaaPoista
  3. Piti sanoa, että "välillä luolakomppausta, taistelua ja välillä ropetusta" :P

    VastaaPoista
  4. 4E:n taistelut ovat kyllä pitkiä ja aikaavieviä, eikä helpotusta tule kyllä tasojen nousunkaan myötä, korkeintaan tuntuvat venyvän, varsinkin kun yleisimmin käytetyt voimat ovat kuitenkin niitä samoja at-will powereita kun ensimmäiselläkin tasolla.

    Yksi hyvä keino nopeuttaa taistelua on tietysti se että pelaajat miettivät jo etukäteen, muiden vuorojen aikana, mitä powereita käyttävät ja tarkistavat mahdolliset vaikutukset, jolloin periaatteessa vuoroon kuuluu vain nopanheitot. Meillä tämä ei kyllä ole kertaakaan toiminut, tilanne kuitenkin elää koko ajan.

    Ensimmäistä sooloa vastaan käyty taistelu tasolla 6 oli toisaalta ehkäpä nopein taistelu 4 edikassa, koska varsinaisia osanottajia oli vähemmän eikä minulla PJ:nä ollut huolettavana kuin yksi otus useamman sijaan, mikä nopeutti PJ:n osuutta huomattavasti. Sopivilla powereilla ja feateilla varustettu fighter sitten hakkasi damagea varsin vaikuttavaan tahtiin, muiden lähinnä avustaessa vieressä. Tuossakin meni silti tunti tai pari.

    VastaaPoista
  5. kka0s: Auts... pari tuntia ja yksi vihu. :-S

    VastaaPoista