Neljäs Praedor-sessio: Petos & ensimmäinen Borvarian retki

Vuosi 513 Valiarin aikaa, huhti-toukokuu

Seikkailijat suuntasivat Ikimetsästä takaisin Farallacin maita kohti. Matkan aikana heidän mukaansa lyöttäytyi nuori maalaispoika Kandar, joka oli Mäenlaen kylässä ihastellut hienoon haarniskaan pukeutunutta sir Fallonia ja halusi itsekin ryhtyä praedoriksi. Poika päätettiin ottaa mukaan, vaikka tämän odotukset praedorin elämästä kovin epärealistisilta vaikuttivatkin.

Oli Kandarin mukaan ottamisesta hyötynsäkin, sillä poika kertoi seikkailijoita seuraavan toisen, kahdentoista hengen joukkion, joista kuusi oli verhoutunut mustiin viittoihin ja mustiin rengaspanssareihin. Toiset kuusi olivat varustautuneet matkalaisten tavoin. Sir Fallon muisteli, että vain harvat soturit verhoutuivat Pohjois-Jaconian alueella mustiin varustuksiin velhojen demoniritareita ja heidän palvelijoitaan, eliittisoturi mustia kissoja lukuun ottamatta. Jäljittäjät paljastuivatkin mustien kissojen osastoksi, jonka mukana kulki vanha tuttu: roteva, pahantahtoisesti hymyilevä farrignialainen varkaiden killan päällikkö Mandar Tusran.

Mustat kissat kertoivat, että seikkailijoita epäiltiin demoninpalvojiksi ja kultisteiksi, sillä kiltapäällikkö Mandarin todistuksen ja mustien kissojen keräämien tietojen perusteella he työskentelivät Verannoksen velhosuvun edustajalle, jota epäiltiin Curarimin kultin jäseneksi. Seikkailijat tästä hämmästyneinä myönsivät tekevänsä töitä Verannoksen suvulle, ja antoivat Ikimetsästä saadun amuletinpalan mustille kissoille. Seikkailijoiden yhteistyöhalukkuuden johdosta mustien kissojen johtaja, Faman R’Amora, kohteli heitä varsin kunnioittavasti, mikä näytti närkästyttävän Mandar Tusrania.

Seurue suuntasi kohti Farrigniaa, ja seikkailijat kertoivat mustille kissoille myös Ikimetsän ongelmista ja löytämästään vihreänä hohtavasta lammesta. Faman lupasikin välittää tiedon eteenpäin demoniritareille, ja kiitteli seikkailijoita. Hän kertoi, että Demoniritarit ja mustat kissat ovat jo pitkään epäilleet, että joku Curarimin kulteista yrittää koota ”Pirunsydämenä” tunnetun mahtavan taikaesineen, jonka avulla pystyy kutsumaan mahtavia kuolleiden kuolemattomien henkiä Tuonpuoleisena tunnetusta ulottuvuudesta. Joralin saavuttua epäilyineen löytämästään amuletista mustaan huoneeseen muutama kuukausi sitten mustat kissat ottivat amuletinpalan haltuunsa, ja Joral lähetettiin etsimään seuraavaa palasta Ikimetsästä. Kun Joralista ei alkanut kuulua, alkoivat mustat kissat jälleen tutkia Verannoksen suvun osuutta asiaan ja tutkimustensa aikana osuivat kostonhimoisen Mandar Tusranin tielle, joka suuntasi mustien kissojen kanssa seikkailijoiden perään.

Jos seikkailijat selviäisivät vierailusta mustalle huoneelle puhtain paperein, löytyisi kyvykkäille miehille varmasti töitä, mustien kissojen osaston päällikkö vihjaili.


Seuraavan yönä, seurueen yöpyessä kohtuullisen vaikuttavan kaupungin hienoimpiin kuuluvassa majatalossa yöllisen salamurhaajan hyökkäys Famanin kimppuun muutti suunnitelmia. Faman oli kuollut, ja salamurhaaja oli vienyt mennessään amuletinpalan, joten loput mustat kissat päättivät suunnata suorinta tietä Farrigniaan Mandar ja seikkailijat mukanaan. Matkan aikana väijytyksessä kuoli vielä kaksi mustaa kissaa lisää, ja Jarec ja Jadar haavoittuivat vakavasti. Palonin ja Fallonin onnistui kuitenkin surmata Mandar, joka oli toimillaan todistanut olevansa väijytyksen takana. Lisäksi Mandarilta löytyi amuletti, jonka kuviointi osoitti suoraan Verannoksen sukuun.


Farrigniassa, mustassa huoneessa demoniritari Verna kiitteli seikkailijoita sydämellisesti heiltä saaduista tiedoista. Järjestelyt Verannoksen suvun palvelijan, Almanin sieppaamiseksi käynnistettiin (seikkailijoidenhan oli tarkoitus tavata tämä uudenkuun yönä Farallacin mailla) mutta demoniritarilla oli seikkailijoille ehdotus: Joralilta, joka oli työskennellyt itse asiassa demoniritareille, eikä Verannokselle, musta huone oli saanut yhden amuletinpalan, mutta vain muutama yö sitten tämä palanen oli varastettu. Nyt myös toinen pala olisi epäilemättä varkaiden kautta demonikultin omistuksessa, joten amuletin viimeinen pala olisi saatava mahdollisimman nopeasti demoniritarien käsiin.

Seikkailijat suostuivat välittömästi Borvariaan suuntautuvaan retkeen, ja Fallon, Jarec, Palon, Kandar ja kolme mustaa kissaa suuntasivat pian Farrigniasta itään ja etelään. Matka kului tapahtumaköyhänä itäläisten mailla kohdattua kulttuurishokkia (maalaisten kohtelu oli idässä vielä pohjoistakin huonompaa, ja rosvoruhtinaiden sotureiden mielivaltainen käytös oli järkyttävää) ja Suden autiomaalla koettua paimentolaisten hyökkäystä lukuun ottamatta. Myös Borvarian retki osoittautui hedelmälliseksi: saalis nousi helposti yli 5000 kultarahan, ja vaikka kaikki matkaan lähteneet mustat kissat kuolivatkin matkan aikana tai Borvariassa hyökänneen riivatun ja hämähäkkimäisen hirviön kynsissä, löysivät seikkailijat viimeisen amuletinpalasen ja suuntasivat takaisin Jaconian puolelle.

Sessio sujui suuremmitta ongelmitta, vaikka pelaajat epäilivätkin pj:n laittaneen hahmoille liian kovan vastuksen Borvariaan. Taistelu sujui kuitenkin loppujen lopuksi kohtuullisen helposti, sillä pelaajat saivat kyllä vihjeitä pelin aikana kuinka Borvariassa odottavasta vaarasta selvittäisiin, eikä yksikään pelaajahahmoista kuollut. Mielestäni toimin pelin aikana reilusti – toista tämä mielestäni oli kuin esimerkiksi luolaston loppuun niin kovan vastuksen laittamisen, että pj sanoo ihan suoraan että ”ei teillä ole mahdollisuuksia tätä edes voittaa”. ;)