Toinen Praedor-sessio: Varkaat yössä

Vuosi 513 Valiarin aikaa, huhtikuu

Sovittuaan Jadarin kanssa yhteistyöstä Fallon, Jadar, Jarec ja Palon päättivät tehdä uuden retken Warthiin tottuakseen hieman paremmin Kirotun maan oloihin ennen kuin uskaltautuisivat itse Borvarian vaaroja uhmaamaan.

Seikkailijat suuntasivat Warthiin jo tutuksi tulleen Trulesin kylän kautta, mutta suuntasivat Warthissa hieman lännempään rauniokaupunkia ympäröivästä autiomaasta vastaan tulleiden jälkien rohkaisemana. Warthissa he kohtasivatkin oudon, yksinäisen praedor Ferronin, jolla riitti tarinoita ja neuvoja Kirotulla maalla liikkumisesta ja praedorin elämästä yleensäkin. Kolmisen päivää Warthin raunioita tutkittuaan, jo Jadaria pelastettaessa kohdatun sammakkomaisen pedon surmattuaan ja kostoretkellä ollut Grenac-nimistä nuorukaista autettuaan seikkailijat suuntasivat takaisin Jaconian puolelle todistaen samalla, että tarinat Warthin tyhjyydestä vääriksi: vaivanpalkkana retkestä ja Jarecin menehtyneestä hevosesta kolmikolla oli outo, pensaikosta löytynyt alkemistinen liemi ja puoliksi maatuneen luurangon alta löytynyt arvokkaan näköinen kultakääty.

Trulesissa seikkailijat päättivät yöpyä ennen kuin suuntaisivat Farrigniaan myymään löytämäänsä käätyä, mutta Treviuksen yllättävä saapuminen kuitenkin hajotti joukon: Jadar oli kutsuttu herttua Madon Jeronin luokse tekemään selvää sukunsa veloista, joten seikkailijat päättivät että Fallon, Palon ja Jarec suuntaisivat Farrigniaan ja palaisivat sen jälkeen Farallacin linnaan odottamaan Jadaria.



Farrigniassa Fallon tovereineen onnistui myymään löytämänsä kultakäädyn eräälle jalokivikauppiaalle nimeltään Velaris Morde hintaan 255 kultarahaa! Seurue teki myös ostoksia Farrigniassa ja kuunteli huhuja muualta Jaconiasta; Angarin kuningas oli ilmeisesti viimein toteuttamassa pitkäikäisen suunnitelmansa muuttaa valtakuntansa pääkaupunki jonnekin kuningaskunnna itäosiin, pois Läntisten vuorten vuoristolaisten ainaisesta paineesta. Huhujen mukaan Angarin aateliset eivät olleet muutosta kuitenkaan yhtä innoissaan, joten kestäisi tovin, ennen kuin varsinainen uusi valtaistuin kuninkaalle löytyisi.

Lisäksi Eteläisissä metsissä oli syttynyt jonkinlainen heimosota metsäläisten keskuudessa, josta syystä Tod, Poth ja Taxos olivat käytännössä matkalaisten ulottumattomissa, eristyksissä. Kuulopuheet kertoivat, että myös Oft olisi jotenkin sekaantunut metsäläisten sotkuihin, ja että koko etelä olisi kaaoksen vallassa.

Näiden tapahtumien lisäksi kaduilla puhuttiin levottomaan sävyyn Farrignian yliopistolla sattuneesta onnettomuudesta, jossa eräs tiedemies, Vecis Vardon, oli kokeidensa päätteeksi räjäyttänyt kokonaisen yliopiston siiven oppilaineen ja oppineineen taivaan tuuliin. Tietäjä oli jo pitkän aikaa rehennellyt keksineensä jonkin aineen, jonka avulla moiset räjähdykset olivat mahdollisia, mutta vasta nyt, kun yliopiston siiven rauniota siivottiin räjähdyksen jäljiltä, Vecisiä uskottiin. Ikävä kyllä tiedemies kaavoineen oli kadonnut räjähdyksen myötä, joten kaavan uudelleen keksimisestä ei ollut mitään takeita.

Nämä huhut eivät tovereita kuitenkaan ehtineet kauaa viihdyttää, sillä yhtäkkiä tuttu Verannoksen suvun asiamies saapui heidän majapaikakseen valitsemaan majataloon, Ruusuun ja narriin. Verannoksen velhojen asiamies, Alman nimeltään, kertoi, että hänen isäntänsä Jucius Verannos oli erittäin vaikuttunut ja kiitollinen seikkailijoiden palautettua hänen omaisuuttaan Warthissa piileskelleiltä velhoilta. Nyt Almanilla olisi kuitenkin uusi tehtävä praedoreille, jos heitä vain työ kiinnostaisi.

Alman kertoi, että hän oli kuukausia sitten palkannut erään paikallisen, Joral-nimisen praedorin etsimään erään amuletin – tai tarkalleen ottaen palasen amulettia, sillä kaikissa tiedoissa esineestä amuletti on hajonnut vuosisatoja sitten – Jucius Verannokselle. Joral sai huomattavan etukäteispalkkion tehtävästään, mutta nyt praedorista ei ole kuulunut kuukausiin, joten Alman oli luonnollisesti huolissaan isäntänsä rahoista ja omasta tulevaisuudestaan epäluotettavan praedorin isäntänsä palvelukseen etsittyään. Nyt Alman halusikin palkata rehdeiltä miehiltä vaikuttavat praedorit etsimään Joralin ja mahdollisesti myös amuletinpalasen.

Alman oli saanut selville, kuinka hankalassa asemassa Farallacin ja Mordedin suvut olivat, ja tarjosikin kohtuullista palkkiota. Mikä tahansa tieto Joralista olisi Almanille 50 kultarahan arvoinen, ja jos praedorit sattuisivat saamaan käsiinsä amuletinpalasen jota Joral oli lähetetty etsimään, olisi Alman halukas maksamaan myös siitä ruhtinaallisen hinnan. Alman oli selvästi epätoivoinen, ja seikkailijat suostuivatkin ainakin etsimään Farrigniasta tietoja Joralista; Almanin mukaan tämä oli Farrignian Harmaakivi-nimisen kaupunginosan kasvatti, joten tämä osa tehtävää ei ainakaan olisi vaikea suorittaa.

Fallonin käytyä Rautaisen kukon kauppakortteleissa maksamassa Warthista löytyneestä kultakäädyistä saaduilla rahoilla osan sukunsa velasta Nardalin maustekillalle suuntasi seurue Harmaakiven kaupunginosaan kyselemään Joral-nimisestä praedorista. Aikansa kyseltyään he saivat selville, että tämä oli tosiaan farrignialainen, ja että hänellä oli ennen praedoriksi ryhtymistään ollut suhteita Farrignian alamaailmaan ja paljon kahnauksia lainvalvojien kanssa. Praedoriksi ryhtymisen jälkeen hän oli kuitenkin pessyt kasvonsa, ja oli saanut mainetta rohkeana seikkailijana, joka oli paitsi taistellut Travanin ja Farrignian välisessä kauppasodassa niin tehnyt myös onnistuneita retkiä Farrignian puolelle. Joralin nykyisestä olinpaikasta ei kukaan osannut kertoa, mutta seikkailijoita neuvottiiin kysymään enemmän Joralin vaimolta, Lauralta.



Lauran koti löytyi Harmaakiven kaupunginalueelta tovin etsimisen jälkeen, mutta seikkailijoita odotti paitsi huolestunut Laura, niin myös Joralin veli Marloc sekä joukko katuhampparien nahkaisiin varusteisiin verhoutuneita, aseita näkyvästi vyöllään kantavia miehiä.

Seikkailijat saivat pian joukkiota kuuntelemalla selville, että myös katuhampparit olivat etsimässä Joralia, mutta kun yksi miehistä löi Marlocin tajuttomaksi ja toinen kävi käsiksi Lauraan, päättivät seikkailijat puuttua tilanteeseen. Pian kadulla makasikin kolme kuollutta miestä, jolloin loput katuhamppareista pakenivat huutaen Mandar Tusranin kostoa seikkailijoille.

Laura ja pian havahtuva Marloc olivat luonnollisesti kiitollisia seikkailijoille, mutta myös huolissaan, sillä Mandar Tusran oli farrignialaisen varkaiden killan päällikkö, ja tunnettu kostonhimostaan ja armottomuudestaan. Seikkailijat lupasivatkin jäädä Lauran asuntoon mahdollisten kostajien varalta, kun Laura lapsineen taas suuntaisi Marlocin asunnolle. Marloc pyysi seikkailijoita myös puhumaan mahdollisesti Mandarin kanssa, josko Lauran ahdistelu voitaisiin lopettaa, ja seikkailijat suostuivat tekemään parhaansa jos vain keksisivät miten päästä puheisiin luultavasti kostonhimoisen kiltapäällikön kanssa.

Kiitolliselta Lauralta saatiin selville, että Joral oli käynyt viime talven aikana kerran Farrigniassa, mutta muuten praedor ei enää viihtynyt entisessä kodissaan, vaan Jaconian muut valtakunnat tuntuivat vetävän häntä puoleensa. Viime käynnillään Joral oli käyttäytynyt myös oudosti: hän oli ollut ärtynyt ja väkivaltainen, ja oli haissut oudolle, ikään kuin pilaantuneille kananmunille ja joillekin Lauralle vieraille yrteille. Omien sanojensa mukaan Joral oli vieraillut Sinisen kilven korttelissa, praedorien kauppa- ja kohtaamispaikassa, jossa myös velhojen Musta huone sijaitsi, mutta Joral oli lähtenyt Farrignian länsiportista vain päivän kotonaan vietettyään. Lauran mukaan hän oli lähtenyt Travania kohti.



Seuraavan yön aikana toveriensa kuolemaa kostamaan saapuvat varkaat saapuivatkin Lauran asunnolle, mutta loppujen lopuksi tilanteesta selvittiin puhumalla, ja seikkailijat sopivat tapaamisen Mandar Tusranin kanssa seuraavaksi päiväksi, Punaisen rukoilijasirkan majatalossa.

Tämä tapaaminen ei kuitenkaan sujunut rauhanomaisissa merkeissä, sillä Mandarin vaatimukset käskyläisten kuoleman sovituksesta olivat liikaa seikkailijoille. Tosin he saivat selville, että Joral oli vuokrannut kiltapäällikön listoilla olevia praedoreja avukseen jonkin arvokkaan esineen hakemiseksi Borvariasta, mutta oli palattuaan sitten kieltäytynyt maksamasta Mandarille. Joral oli siis todennäköisesti ainakin löytänyt Verannokse suvun kaipaaman amuletinpalasen.

Loppujen lopuksi seikkailijoiden ja Mandarin tappelupukarien välille syttyi taistelu jonka päätteeksi Jarec ja Palon olivat haavoittuneita, mutta useita Mandarin taistelijoita makasi kuolleina tai haavoittuneina ja kiltapäällikkö loppuine miehineen pakeni paikalta. Seikkailijat kuitenkin tajusivat, että olivat saaneet luultavasti kostonhimoisen ja varmasti vaarallisen vihollisen, ja Almanin puheilla käytyään he suuntasivat pois Farrigniasta.

Alman maksoi Joralista saaduista tiedoista ruhtinaallisesti ja kysyi seikkailijoilta olisiko heillä kiinnostusta jatkaa Joralin – ja amuletinpalasen – etsintöjä. Seikkailijoiden myönnyttyä Alman lupasi ilmoittaa tapahtuneet isännälleen, jolla velhona olisi kenties keinonsa saada jotain tietoja Joralin mahdollisesta olinpaikasta nyt kun tietoa praedorista oli hieman enemmän. Alman lääkitsi haavoittuneiden praedorien haavoja mukanaan olleilla parantavilla liemillä, ja lupasi ottaa seikkailijoihin yhteyttä, kunhan tietäisi enemmän tehtävän jatkosta.

Tämän jälkeen Fallon, Palon ja Jarec suuntasivat takaisin Farrignian maille hoitamaan haavojaan toivoen, ettei Mandar Tusran saisi heitä, tai kohti Mordedin maiden turvaa suunnanneita Marlocia ja Lauraa lapsineen kouriinsa.

Toinen praedor-sessiomme sujui mielenkiintoisesti ja hauskasti ainakin minun näkökulmastani – ja ilmeisesti pelaajillakin oli hauskaa. PJ:nä jouduin improvisoimaan paljon, sillä Juho ja Jaakko keksivät jälleen suunnitelemiini skenaarioihin aivan erilaisia ratkaisuja, kuin mitä olin ajatellut. Mutta sehän on vain hyvä; pysyy mieli virkeänä kun ei pääse kulkemaan valmiiksi suunniteltuja latuja pitkin. Praedorin systeemi osoitti tappavuutensa: saadut haavat olivat vakavia ja lamaannuttaisivat seikkailijat viikoiksi ilman Jaconian alkemiaa, mutta toisaalta täyshaarniskaansa pukeutunut Fallon pyyhki melko hyvin lattiaa kevyemmin varustautuneilla varkaiden killan tappelijoilla.