Bram Stoker's Dracula is the prototypical horror novel, an inspiration for the world's seemingly limitless fascination with vampires. Though many have tried to replicate Stoker's horror classic-in books, television shows, and movies, only the 1931 Bela Lugosi film bore the Stoker family's support. Until now.
(...) Dracula The Un-Dead begins in 1912, twenty-five years after Dracula "crumbled into dust." Van Helsing's protégé, Dr. Jack Seward, is now a disgraced morphine addict obsessed with stamping out evil across Europe. Meanwhile, an unknowing Quincey Harker, the grown son of Jonathan and Mina, leaves law school for the London stage, only to stumble upon the troubled production of "Dracula," directed and produced by Bram Stoker himself.
The play plunges Quincey into the world of his parents' terrible secrets, but before he can confront them he experiences evil in a way he had never imagined. One by one, the band of heroes that defeated Dracula a quarter-century ago is being hunted down. Could it be that Dracula somehow survived their attack and is seeking revenge? Or is their another force at work whose relentless purpose is to destroy anything and anyone associated with Dracula?
Ikävä kyllä pettymys oli suuri. Varoituksen sanana kaikille Bram Stokerin Draculasta pitäville: Tämä kirja ei ole jatkoa Bram Stokerin Draculalle.
Itse kirja on kirjoitettu hyvin, ja ellei tarinaa olisi hehkutettu Bramin tarinan jatkona ja alkuperäisen kirjailijan muistiinpanoihin perustuvana, olisi tarinakin toiminut ihan mukavana Dracula-tarinana, vaikka juoni kulkeekin varsin ennalta-arvattavasti. Minua kuitenkin harmittaa - ja arvosteluista päätellen monia muitakin - se, että Dacre Stoker ja Ian Holt käytännössä mitätöivät koko Bram Stokerin Draculan tarinan. Dracula ei olekaan enää pahuuden prinssi, vaan hyvisvampyyri, ja oikea pahis on... eräs toinen kuuluisa "oikea vampyyri". Koko alkuperäisen Draculan aikajana ja juoni vedetään uusiksi, että Dacre Stokerin ja Holtin tarina ja ideat Viiltäjä-Jackista voivat ylipäätään toimia. Näin pahaa alkuperäisteoksen tärvelemistä ei olekaan tainnut ennen silmieni eteen osua.
Vaikka kirja yrittää olla Draculan perillinen ilmeeltään ja maailmaltaan, epäonnistuvat Dacre Stoker ja Holt luomaan samanlaisen synkän ja mystisen maailman, joka ainakin Bram Stokerin tarinassa minua viehätti. Eroottisista, vampyyritarinoihin kuuluvista jännitteistä, jotka Bram Stokerin tarinassa oli piilotettu syvälle rivien väliin, ei voi Dacre Stokerin ja Holtin teoksessa edes puhua; tässä tarinassa seksi läväytetään suoraan lukijan silmille! Minulla ei ole mitään seksiä ja siitä kirjoittamista vastaan, mutta tämän tarinan lesboraiskaukset ja siittimiä irti purra aikovat vampyyrit saivat aikaan enemmän myötähäpeää kuin eroottista latausta.
Täytyy kuitenkin painottaa, että ellei kirjaa olisi mainostettu nimenomaan Bram Stokerin tarinan jatkajana, olisi se ollut ihan kivaa, kevyttä Dracula-viihdettä splatter-elementein. Se oli ihan mukiinmenevä kirja, jonka luki nopeasti ja vaivatta, joskin välillä tarina olikin ennalta-arvattava ja seassa oli ihan turhia sivuhahmoja. Tarinan lopun sitominen Titanic-laivaan olisi ollut mukava lisä, ellei sen toimimiseksi olisi tarvinnut tärvellä alkuperäisen Draculan aikajanaa.
Yhteenvetona voisi sanoa, että mukiinmenevä kirja, joka ei kuitenkaan ollut sitä mitä mainosti olevansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti