Petrin palattua myös riviin vankilasta ja Tomin toivuttua myrkytyksestään saivat suomalaiset stalkerimme uuden keikan riksalta; tällä oli ollut vaikeuksia järjestää nelikolle matka takaisin Suomeen, mutta tämä tehtävä korvaisi kyllä kaikki hankaluudet ja hommat saataisiin sujumaan.
Tehtävänä oli hakea Vyöhykkeeltä outo metallinen levy, joka löydettäisiin Riksan näyttämän videon avulla - videolla joukko koulutettuja sotilaita sai surmansa, joten tehtävästä olisi tulossa vaarallinen. Nelikko suostuikin tehtävään, vaikka Riksan teloitettua yhden miehistään epäluuloa herättävän keskustelun päätteeksi saikin suomalaiset varuilleen.
Tosin armoton toulouselaiselämä oli jättänyt jälkensä jo suomalaisiinkin, sillä tuskin nelikko oli päässyt takaisin kaupunkiin, kun (ex-)pasifisti Leif ja Petri hakkasivat turistin saadakseen tältä puhelimen. Tomi ja Riku katselivat tapahtunutta liian järkyttyneinä edes oikein reagoimaan. Kun varusteiden hankkimisen aika tuli, päättivät Tomi ja Riku kuitenkin että he hommaisivat aseet ja Leif ja Petri saisivat hankkia muut varusteet; kuskille ja ituhipille ei aseita annettaisi.
Oli Leifin ja Petrin toimista tosin se hyöty, että Leif soitti turistin puhelimella isälleen, ja pian nelikon raha-asiat ainakin olisivat kunnossa. Isä oli hyvin hämmästynyt poikansa soitosta, sillä olihan Leif ollut poissa vuoden, ja hänen isänsä oli saanut tietää poikansa kuolleen.
Kun varusteet oli hankittu (Riku ja Tomi onnistuivat hankkimaan nelikolle myös pistoolin ja katkaistun haulikon moottoripyöräjengiltä) lähti nelikko takaisin Riksan luokse, jonka työntekijä Derek lähti saattamaan stalkereita vyöhykkeelle ja odottaisi myös heidän paluutaan vyöhykkeen reunamilla.
Itse retki Vyöhykkeelle osoittautui jälleen lähes hengenvaaralliseksi: aluksi väisteltiin oletettavasti rajavartijoiden helikopteria (tosin yllättävän syvällä Vyöhykkeellä tämä lenteli) jonka jälkeen kohdattiin Rikua pahoin raadellut outo pitbullmainen peto, jonka Tomi lopulta hoiteli miehekkäällä tuplapiipullisella hauleja. Pian tämän jälkeen päästiinkin punaisen talon lähettyville, missä etsityn artefaktin pitäisi sijaita. Matkalla oli vanhoja autonromuja, joista yhdessä oli vankina nuori, hätääntyneen oloinen nainen. Nelikko yritti vapauttaa naista, mutta autoa ei kuitenkaan saatu millään ilveellä auki ja nainen jäi autonsa vangiksi.
Erityisesti Tomia naisen kohtalo vaivasi, mutta kauaa ei naista ehditty murehtia, sillä Riku kosketti löytämään outoa levyä - luulikohan mies sen olevan etsitty artefakti - joka räjähti entisen rajavartijan silmille, ja Riku haavoittui pahasti. Onneksi artefakti löytyi aivan naapurista, outojen kaksiulotteisten rihmojen suojissa piileskelevän, osaksi artefaktiin sulautuneen miehen sylistä. Artefakti saatiin haltuun kun kolmikko - Riku syljeskeli talon ulkopuolella verta - väänsi levyyn puoliksi sulautuneen miehen rihmoihin, jotka repivät levyn ja miehen erilleen.
Tämän jälkeen alkoi pikamarssi kohti Vyöhykkeen reunaa, että Riku saataisiin hoitoon. Vyöhykkeen reunalla nelikko kuitenkin totesi jonkin olevan vialla, sillä Derek löytyi kuolleena pakettiautonsa perältä. Pian kommandopipoilla naamioituneet, MP5-konepistooleilla varustautunut joukko miehiä hyökkäsi nelikon kimppuun, mutta he pääsivät pakoon pakettiautolla kiitos Petrin ajotaitojen.
Seuraavaksi stalkerit ajoivat autonsa piiloon ja yrittivät ottaa Derekin puhelimella yhteyden Riksaan, mutta toisesta päästä vastasikin joku ihan muu, joka vaati nelikkoa luovuttamaan artefaktin kommandomiehille, jotka toimivat Vyöhykettä vartioivalle Insituutille. Tomista oli parasta jättää artefakti autoon ja pestä kädet koko touhusta, mutta Petrin onnistui neuvotella seurueelle paitsi uudet passit ja lentoliput suomeen, niin myös 15 000 euroa kuivaa kahisevaa! Kun vaihto vielä onnistuttiin vielä hoitamaan ongelmitta, niin suomalaiset stalkerimme huomasivat että asioilla on tapana järjestyä!
Tämän jälkeen stalkerimme suuntasivat takaisin Suomeen, mutta vuotta myöhemmin he huomasivat, ettei tavallinen elämä maistunut enää miltään, ja he suuntasivatkin takaisin Toulouseen... ja stalkerien hommat kuin vain jatkuivat!
Seikkailu perustui Ville Vuorelan Punainen talo -seikkailuun, ja pelikerta oli varsin onnistunut. Me pelaajatkin pelasimme hahmojamme sen sijaan, että olisimme keskittyneet perseilemään kohtauksesta toiseen, joten hommakin sujui eikä Juhon tarvinnut harrastaa face palmia aivan niin paljon kuin viime kerralla.
Hyvä pelikerta! Viiskauttaviis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti