Praedor-turinoita

Praedorin Tosi Faniksi olen viime aikoina puhunut Praedorista aika vähän. Kaikenlaisia (minua) kiinnostavia asioita on tapahtunut roolipelimaailmassa, ja kun Praedor-pelejäkään ei ole juuri nyt käynnissä, niin on Praedor ollut niin sanotusti ”talvitelakalla”.

Toissa päivänä kuitenkin sain (ilokseni) osallistua Praedor-aiheiseen keskusteluun irc-kanavalla, sillä eräs tuttavani oli aloittanut nuorempien pelaajien kanssa Praedor-pelit Helsingin suunnalla - ja säännöt olivat vielä tällä tuttavallani hieman hakusessa. Tästä keskustelusta sain kuitenkin taas itsekin pienoisen Praedor-kipinän ja muistutuksen, kuinka tärkeää ne roolipelien säännöt on lukea alusta loppuun ja ennen kaikkea sisäistää, ennen kuin systeemistä muodostaa lopullisia mielipiteitä suuntaan taikka toiseen.

Mutta siihen Praedoriin. Pelinjohtajan taakka on mielestäni Praedorissa kohtuullisen kevyt – kunhan systeemi on vain tutuksi tullut – sillä suuri joukko valmiita ep-hahmoja kirjan loppupuolella ja nopeat, helpot säännöt tekevät pelien suunnittelusta helppoa; kun session juoni ja ideat ovat valmiita, niin ei tarvitse kuin valita sopivat eph:t kirjan loppupuolelta, tai heitellä sopivia hirviöitä kirjasta löytyvillä taulukoilla. Toisin kuin monissa muissa peleissä, Praedorissa ep-hahmojen statittaminen ja suunnitteleminen ei todellakaan ole se vaativin homma.

Osittain pelinjohtajan hommaan liittyen Praedorin vahvuuksia ovat mielestäni systeemin (oi SyH-taulukko, kuinka sinua jumaloinkaan!) erinomaisuuden lisäksi mielenkiintoinen maailma, josta löytyy poikkeuksellisesti heti peruskirjassa riittävästi tietoa. Olen selannut Jaconian maailankirjan aika monta kertaa läpi, mutta siitä huolimatta löytyy maailmankirjasta aina jotain uutta ja ihmeteltävää - yksityiskohtia, joiden avulla tehdä Jaconiasta elävämpi ja mielenkiintoisempi!

Jotkut kokevat Jaconian kuitenkin jostain syystä "rajoittavaksi". Usein mainitaan Jaconian pienuus, ja edellä mainitussa keskustelussa esille tuli se, että Jaconiasta puuttuvat muut kuin ihmiset pelattavina hahmoina - esimerkiksi puoliörkkipaladiineja toivottiin pelattavaksi... en tosin ole varma oltiinko tässä tosissaan.

Itse en ole koskaan pitänyt Jaconiaa minua mitenkään rajoittavana tekijänä. Jaconia ei kuitenkaan ole neliökilometreinä mitattuna pieni maailma, ja Borvaria saattaa olla vaikka äärettömän suuri. Luulen, että Jaconia vaikuttaa pieneltä, koska roolipelaajien perspektiivi on hieman vääristynyt; roolipeleissä ja fantasiatarinoissa usein matkataan sademetsistä jäätiköille levittäytyvillä, Eurooppaakin suuremmilla alueilla, mutta kuinka moni on loppujen lopuksi koskaan yrittänyt matkustaa jalkaisin edes viittäkymmentä kilometriä? Kuinka moni tajuaa, kuinka paljon paikkoja, kyliä, raunioita, metsiä, luolia jne. mahtuu sellaiselle matkalle?

Mitä tulee muiden kuin ihmishahmojen puuttumiseen pelattavista roduista, niin tätäkään en ole koskaan itse kokenut mitenkään rajoittavaksi; itse asiassa en edes osaa kuvitella Jaconiaa, jossa puoliörkit, haltiat, kääpiöt ja muut rodut temmeltävät ihmisten rinnalla. Jos vieraat rodut olisivat täysiverisiä kulttuureja, joutuisi koko Jaconian maailma kokemaan paljon muutoksia - eikä se enää tuntuisi siltä tylyä barbaarimeininkiä ja mutapaskaa tihkuvalta Jaconialta, jota olen oppinut ihailemaan.

Kuitenkin vieraita rotuja ja velhoruhtinaita edeltäviä kulttuureja voisi olla mielenkiintoista tavata. Ville Vuorela antoi hyvän ohjenuoran tähän: otetaan kliseinen fantasiarotu, ja annetaan sille "praedor-hoito" (eli kuinka Petri Hiltunen, Jaconian ja Praedorien luoja, olisi tämän tehnyt). Vuorela esitteli joulukuussa #Praedor-kanavalla yhden idean, kuinka kääpiöt voisi Jaconiassa toteuttaa: He olisivat valoa pelkäävä, velhoruhtinaiden palvelijoikseen aikanaan luoma kalpeaihoinen ja karvaton rotu, joiden satunnaisia, mahdollisesti vihamielisiä edustajia seikkailijat saattaisivat kohdata.

Vuorelan ajatukset kääpiöistä iskivät ainakin minuun kuin miljoona volttia. Valkeat demonit -novellissahan näitä otuksia tavattiinkin. Itse olen ideoinut muinaista hämärän kansaa omaa Jaconiaani värittämään, ne löytyvät tästä merkinnästä. Myös hämärän kansan näkisin pikemminkin juonielementtinä ja tietyllä tavalla "hyödyttömänä maailman lorena" kuin pelaajarotuna. Tosin hämärän kansan verta suonissaan kantavaa hahmoa varten jotain ohjeita ja ideoita annoinkin.

Minä en ole vielä oikein koskaan päässyt pelaajana osallistumaan Praedor-kampanjaan (yksittäisiin peleihin kylläkin), ja se on sääli, sillä pelihaluja olisi vielä pelinjohtamishalujakin enemmän (tämä koskee tällä hetkellä kyllä melkein peliä kuin peliä; pelinjohtaminen on rankkaa). Kuitenkin aina kosketukseni Praedoriin pelaajan näkökulmasta on jäänyt tavalla tai toisella vähän tynkäiseksi (usein kirjaimellisestikin, kun kädet ja jalat ovat hahmoilta lennelleet).

Paljon kiinnostavia polkuja ja kohtaloita olisi Praedorissa tallattavaksi kiitos Praedorin mielenkiintoisen hahmonluonnin. Itse asiassa hahmoideoita nousee mieleen pelkästään Praedorista turinoidessani...

Perhana. Pääsisipä pelaamaan Praedoria.