Sankarimme Jiko ja Seppo suuntasivat siis yhdessä norjalaistoveriensa kanssa pohjoiseen, kohti Torkkalan kylää etsimään asekelpoisia miehiä laivalle. Matka Torkkalaan sujui ongelmitta, ja määränpäässä heitä odottikin Torkkalan aseistautuneet miehet kylänjohtaja Väinö kärkimiehenä.
Seikkailijoiden varoitettua Torkkalaa mahdollisesti lähestyvästä viikinkien joukkiosta (oli melkoisen varmaa että Harr Korppinokka miehineen lähtisi seikkailijoiden perään) suostuivat he lopulta jäämään Torkkalan puolustukseen, sillä kylällä oli hyvä mäkilinna josta olisi apua norjalaisia turskansyöjiä vastaan taistellessa. Myös Ylfe ja kumppanit olivat halukkaita taisteluun, kun kerta oli mahdollisuus tappaa omia maanmiehiä -- kukapa moisesta ei pitäisi?
Kyllähän Korppinokka turskansyöjätovereineen pohjoiseen suuntasi, ja seikkailijat kävivät sankarillisen ja verisen taistelun näitä vastaan Torkkalan mäkilinnan muureilla. Sankarien urhoollisuuden ansiosta taistelu lopulta voitettiin ja Harr Korppinokka menetti päänsä (tätä urhoollisuutta korosti vain entisestään se että Seppo taisteli koko taistelun ajan vanhat haavat liikkeitään haitaten).
Taistelun jälkeen kuitenkin paljastui, ettei Väinöllä aikaisemmin lupailtua palkkiota kylän puolustamisesta olisikaan, vaan tämä palkkio pitäisi mennä noutamaan Pohjolan perukoilta, Louhi-noidalta. Tämähän ei seikkailijoidemme suunnitelmiin sopinut, vaan pari viikkoa kylässä rellestettyään ja haavojaan paranneltuaan saivat torkkalaiset miehet miekkaa, ja joukko naisia ja lapsia otettiin orjiksi laivalle. Ylfe muistelikin tietävänsä Ruotsin puolelta erään rikkaan miehen, joka voisi kenties tarvita orjia.
Siispä seurueemme nosti purjeensa, ja suuntasi kohti Ruotsin rannikkoa mukanaan sotasaalista ja orjia Torkkalasta. Tusinan verran Harr Korppinokan miehiä hajaantui taistelun jälkeen lähimetsiin, mutta niistä tuskin on enää sankareillemme haittaa -- tosin tässä joukossa kulkee Jikon mielitietyn Lindan tappanut ja raiskannut mies...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti