Torsbarnen: Neljäs sessio

Seikkailijamme suuntasivat lyhyen merimatkan päätteeksi Birga Pellavainen -nimisen viikinkikauppiaan ja kylänpäällikön maille. Birgalla oli mainetta sovittelijana ja markkinoiden järjestäjänä, ja nytkin kylässä oli useita kauppalaivoja joista kaukaisimmat olivat tulleet etelästä, Ranskanmaalta saakka.

Birgalle seikkailijat onnistuivat myymään orjiksi ottamansa Torkkalaiset naiset ja lapset, mutta pian Seppo ja Jiko olivat jo hieman maistissa ja riitelemässä ruåtsalaisten kanssa. Seppo ja Jiko voittivat tappelun, mutta he olivat nyt rikkoneet kaupparauhaa, ja loppuvierailun ajan heidän olisi pysyttävä laivassa.

No, muut suuntasivat Birgan talolle juhlimaan, mutta Seppo ja Jiko pitivät ihan omat anniskelutilaisuutensa laivansa kannella. Pianpa kaksikko olikin ruåtsalaispirtua ja simaa nautittuaan melkoisessa laitamyötäisessä. Humala ei kuitenkaan vienyt heiltä näkökykyä, vaan Jiko huomasi uuden laivan lähestyvän kylän rantaa.

Lähestyvä alus paljastui Thurfinn -nimisen miekkosen laivaksi, eikä aikaakaan humaltuneet sankarimme tekivät tuttavuutta tämän uuden turskansyöjän kanssa. Tietoja vaihdettiin, ja pianpa Thurfinn suuntasi miestensä kanssa kohti suurtaloa Ylfeä, "vanhaa kalakaveriaan", tervehtimään.

Pian seikkailijat huomasivat parin Thurfinnin miehen palaavan kyselemään heidän laivansa perään, ja norjalaisten tunnistaessa laivan Harr Korppinokan -- kuningas Olavin luottomiehen -- alukseksi taistelivat seikkailijat juovuspäissään norjalaisia turskansyöjiä vastaan. Taiston käydessä liian kuumaksi onnistui heidän paeta uimalla vastustajiaan, mutta myöhemmin kylässä hiippailessaan saivat he selville Thurfinn ottaneen Ylfen, Sigurdin ja Synkjoutsenen vangeiksi (Angus ja Erik oli tapettu), polttaneen kylän päätalon ja tappaneen kyläpäällikkö Birgan.

Seikkailijamme päättivät perääntyä selvittämään päätään ja suunnittelemaan mitä tekisivät, sillä Thurfinnin viittäkymmentä soturia vastaan heillä tuskin olisi mahdollisuuksia. Seuraavana aamuna seikkailijamme saivatkin voimattomina todistaa, kuinka Thurfinnin alus katosi ulapalle Ylfe ja muut norjalaiset toverit mukanaan.

Tämän jälkeen seikkailijamme päättivät, että kärsineen kylän tomut olisi syytä pyyhkiä jaloista, ja suuntasivat ostamallaan pienellä veneellä etelään Ruåtsin rannikkoa. Lopulta seikkailijat eivät kuitenkaan olleet norjalaisia tovereitaan onnekkaampia, sillä he menettivät onnettomasti henkensä erästä kylää vaivaavia susia metsästäessään. Pohjola on julma paikka...


PJ:nä seikkailun loppu ei ollut kovin mieleinen. Seikkailu otti alusta lähtien vähän "väärän suunnan", ja tällä kertaa edes improvisoiminen ei tuonut mukanaan tyydyttäviä loppuratkaisuja. Lopun sudenmetsästys oli huono idea -- niin minulta seikkailuideana kuin seikkailijoiden puolelta toteutettunakin -- ja hahmojen kuolemasta jäi hieman paha maku minun suuhuni; minun olisi pitänyt hoitaa homma toisin.

Loppujen lopuksi tällainen historiallinen peli vaatisi kenties hieman toisenlaista lähestymistapaa. Pelin jälkeen keskustellessamme tulimme johtopäätökseen, että meidän olisi pitänyt keksiä enemmän tavoitteita ruokkimaan kampanjaa. Lisäksi tällaiseen "oikeaan maailmaan" sijoittuvaan kampanjaan oli minusta hyvin vaikea keksiä seikkailuja. Tunsin oloni hyvin riittämättömäksi varsinkin seikkailujen lopputuloksen osalta.


Tälläkin pilvellä oli kuitenkin hopeareunus, sillä tuskin olimme saaneet tätä seikkailua päätökseen, kun mielessämme heräsi ajatus jo uudesta kampanjasta. Puhdasta praedoria, lähtökohdat ja motiivit seikkailuihin mietitään oikeasti valmiiksi, ja kampanjalle otetaan jokin yhteinen tavoite. Star Warsistakin puhuttiin, mutta tulimme yhdessä johtopäätökseen että tällä hetkellä miekanheilutus tuntui houkuttelevammalta kuin sädepistoolilla ammuskelu.

Pääsimme varsin hyvään vauhtiin kampanjan ideoimisessa, ja ensimmäiset pelit sovittiin jo tiistaille. Minun pitäisi lukea tentteihin, mutta innostuin sen verran saamistamme ideoista, että eiköhän sitä vielä pelien ohessakin ehdi opiskella...