Kahdeksas Praedor-sessio: Luolakomppausta! Praedorin tyyliin!

Vuosi 512 Valiarin aikaa, heinäkuu

Seikkailijat saapuivat viikkojen matkan jälkeen Solamnuriin, jonne Tutusin kuningas Daleron oli siirtynyt Tutusista joukkoineen pitämään komentoa; pääkaupunki oli vain liian kaukana toiminnasta.

Seikkailijat olivat kuitenkin tehneet mutkan Modredin suvun kodin Caporin kautta, jossa Jarec oli jäänyt isänsä ja äitinsä hoiviin. Fallonin aseenkantaja oli sairastellut matkan aikana, eikä elämään pettyneeltä nuorukaiselta löytynyt enää intoa seikkailuihin. Fallon, Palon ja Caporista matkaan jälleen otettu Kandar-poika sen sijaan jatkoivat pohjoiseen, Solamnuriin. Matkalla todettiin pohjoisen ainakin vastanneen kuninkaan kutsuun, ja suuri määrä ritareita, nostojoukkoja ja palkkasotureita suuntasi Solamnuria kohti.

Solamnurissa seikkailijat kohtasivat Fallonin isän, Aronin, joka oli itse kuninkaan sotaneuvostossa. Vanha ritari teki selväksi, ettei edelleenkään pitänyt vanhimmasta pojastaan, vaan komensi tämän pikaisesti ottamaan nuoremman Iberas Modredin paikan rintamalla idässä. Iberas kävi epätoivoista puolustustaistelua kahta Holrusilaista armeijaa vastaan rajalinnake Kantaskin edustalla; holrusilaisten pieni ritarijoukkio oli onnistunut valloittamaan Kantaskin, ja Iberas yritti vimmatusti valloittaa kaupungin takaisin samalla kun taisteli Holrusin pohjoisen armeijan etujoukkoja vastaan.

Seikkailijat suuntasivatkin Solamnurista itään, Kantaskia ja rajaylänköjä kohti yhdessä kuningas Daleronin asemestarin, ritari Valdir Harokin kanssa. Heillä oli mukanaan tuhannenkunta ratsumiestä, joiden yhdessä Iberasin tuhannen miehen kanssa oli tarkoitus pitää Kantaskin kauppareittiä hallussaan niin kauan, että Tutus ehtisi lähettää riittävästi joukkoja rajalinnakkeen takaisinvaltaamiseen. Valdirin oli tarkoitus toimia armeijan ylikomentajana kuningas Daleronin tai suurherttua Isgimnurin saapumiseen saakka, mutta matkaan tuli mutka, kun holrusilainen tiedustelijoiden partio sai yllätettyä joukon, ja asemestari sai nuolen kurkkuunsa. Fallonin johtama ratsurynnäkkö murskasi tiedustelijat, ja Palonin onnistui pelastaa Valdirin henki, mutta armeijaa johtamaan asemestarista ei olisi.

Kantaskin edustalla seikkailijat kuitenkin kehittivät yhdessä Iberars Modredin kanssa suunnitelman; velhojen aikaisena linnoituksena Kantaskin alla huhuttiin kulkevan salakäytävien ja luolien verkko, jonka kautta Fallon ja Palon onnistuivatkin pääsemään linnoitukseen, ja yhdessä Kantaskin linnassa olevien vankien, paroni Seldorin ja noin tusinan soturin kanssa pitämään linnan portit auki niin kauan, että Iberasin sotajoukko vahvistettuna seikkailijoiden tuomilla vahvistuksilla onnistui valtaamaan linnakkeen takaisin. Linnakkeessa olleet runsaat sata holrusilaista ritaria surmattiin viimeiseen mieheen, mutta kovalla hinnalla, sillä Holrusin ensimmäisen armeijan etujoukko iski syvälle Iberasin sivustaan, ja Tutusin miehistä vain runsas tuhat seisoi taistelun jälkeen. Fallonkin oli menettänyt toisen jalkansa, ja Modredin huoneen ritarilla kestäisikin tovi toipua haavoistaan. Mainetta seikkailijat uskaliaalla suunnitelmallaan saivat, mutta hinta oli kova; jälleen yksi seikkailijoista kantaisi ikuisesti maailman jättämiä arpia.

Pelikerta oli hauska, ja omalla tavalllaan varsin perinteinen "luolankomppaus", jossa hirviöillä ja taisteluilla oli iso osa. Pelaajat keksivät varsin omaperäisiä - ja ihan toimivia - ideoita session ongelmiin, ja mainettakin heille alkoi kertyä. Tällä kertaa Juhon hahmo Fallon koki kovia - jälleen yksi raajaton, rampa hahmo - kun taas Jaakon Palon-hahmo teki huttua Holrusilaisista ritareista. Varsin hyvää roolipelaamista paikka paikoin - ainakin omasta mielestäni! Niin paljon tapahtui, ettei jaksa ihan kaikkea edes merkitä ylös.

Seuraavalla kerralla Fallon toipuu haavoistaan, joten minä olen pelaajanpallilla ja Juho pyörittää yhden session.