Seikkailijat jatkoivat kohti Farrigniaa kohdaten paitsi etelästä saapuvia palkkasotureita, jotka kertoivat kaaoksen valtaan joutuneestä Etelä-Tutusista, jonne oli hyökännyt holrusilaisten eteläinen armeija, niin myös takaa-ajajia Kantaskista (ilmeisesti seikkailijat olivat nyt rintamakarkureitakin, elleivät peräti pettureita).
Palkkasotureilta saatiin neuvona olla varovaisia Karumin kukkulan eteläpuolella, sillä kaaoksen valtaan nousseessa Etelä-Tutusissa ei enää katsota, kumman puolella matkalaiset ovat. Vastaavasti seikkailijat neuvoivat palkkasotureita pitämään varansa myös pohjoisessa. Aikaisemmin seikkailijoita seurannut villikoirakin huomattiin muutamaan otteeseen.
Seikkailijat saivat kuitenkin maistaa myös häviön katkeraa kalkkia, ensin kotiaan puolustavan, varsijousella varustautuneen Riko Heino -nimisen maalaispojan kourissa - nuorukaisesta tulisi epäilemättä vielä suuri soturi, sen verran taitavasti hän kurissa karaistuneet seikkailijat piti. Sandor ja Palon joutuivat myöntämään klopin neuvokkaammaksi, ja pakenivat häntä koipien välissä etelään suunnaten.
Onneksi nöyryytystä hieman helpotti verinen ja voittoisa taistelu Kantaskista saapuneita takaa-ajajia vastaan. Takaa-ajajat surmattiin raa'assa mutta nopeassa taistelussa, mutta ilmeisesti Vecis Vardan oli miehet lähettänyt. Näiltä takaa-ajajilta saatiin hieman saalista, mm. Sandor otti itselleen miekan, ja alkoi Palonin opastamana harjoittelemaan myös miekkailun jaloa taitoa. Palon vaihtoi lyömämiekkansa yhdeltä takaa-ajajalta saatuun suurmiekkaan.
Takaa-ajajilta saadun kartan perusteella seikkailijoiden onnistui löytää muut heitä etsivät soturit, mutta yllätyshyökkäyksestä huolimatta taistelu ei sujunut Sandorin ja Palonin kannalta edullisesti. Aikaisemminkin jo Kantaskissa kohdattu Arten kuviolla päänsä tatuoinut ja kynsikkäillä hansikkoilla varustautunut murhamies asemiehineen nimittäin osoittautui sen verran kovaksi vastukseksi, että Sandor oli jälleen päästä hengestään, ja Palon oli hukkua ajauduttuaan maan alle juoksevaan virtaan.
Sandorinkin ajauduttua virtaan sitkeän Palonin onnistui kuitenkin raahata kuolemanpartaalla tasapainotteleva Sandor maanalaiseen luolastoon, ja seuraavat päivät kaksikko vaelsi lähes täydellisessä pimeydessä ilman ruokaa ja juomaa. Onnena onnettomuudessa takaa-ajajat varmasti ajattelivat seikkailijoiden kuolleen, mutta kaksikko oli siitä huolimatta jo puolikuolleita, kun he raahautuivat ilmeisesti jonkinlaiseen kaivosyhteiskuntaan, ja tajutonta Sandoriakin kaksi päivää raahannut Palonkin vihdoin kaikkensa antaneena pyörtyi.
Seikkailijat kokivat kyllä kovia session aikana, ja haavoja saatiin useampaankin otteeseen. Seikkailu päättyi kuitenkin aivan mahtavaan kohtaan, ja vain PJ tietää mitä kaikkea Sandorin ja Palonin pitää vielä aseettomina ja varusteitta kokea, ennen kuin he pääsevät takaisin ihmisten ilmoille. Tiedä mitä kaikkea noissa pimeissä kaivoksissa vaaniikaan...
PJ:n pallilta hieman kommenttia. Noppaonni oli kyllä otollinen vastustajille. Pelikerta sujui suurin piirtein miten olin sen suunnitellutkin. Lopputaistelu polvia myöten virtaavassa joessa kuolettavia miekkamiehiä vastaan oli kyllä komeaa seurattavaa. Säännötkin alkaa olla jo hallinnassa.
VastaaPoistaTällä kertaa oli hieman taistelupainotteisempi pelikerta. Jasca unohti mainita session alussa vastaantulleet ruttotautiset palkkasoturit. PJ kokeili houkutella pelaajat kouristelemaan taudin kourissa rantakalliolle, mutta varovaisuus tarjottua ruokaa kohtaan pelasti hahmot. Siellä missä on sota ja kuolemaa on myös tauteja harventamassa väestöä.
T: Tenchu
Niin joo, Sandorin vanhalle vihamiehelle Mathias Harnakille työskentelevät, ruttoa sairastaneet soturit unohtuivat. Sodan varovaisiksi opettamina miehinä Sandor ja Palon onneksi osasivat sairautta kantavia vastaantulijoita varoa... Lisäksi vanhan paronin nimi karkotti Sandoria aika tehokkaasti.
VastaaPoistaLisäksi seikkailijoiden onnea heiksensi se, että me pelaajat teimme muutamia strategisesti huonoja valintoja, emmekä varmistaneet keskenämme, kuinka toimimme taistelussa. Mutta onneksi kaikki kääntyi parhain, tai ei ainakaan huonoimmiten mahdollisimmin päin; hahmothan voisivat olla myös kuolleita. :)
Taistelua tosiaan kyllä riitti, mutta niinhän sitä varmaan sodan runtelemassa maassa sotureille riittäisikin.
Heh, aina se kaikista pahin pelaajien ja hahmojen vihollinen. Ei, ei suinkaan maan kovin miekkamies heiluttamassa jumalatonta suurmiekkaa. Eikä myöskään se valtava Borvarian peto, jolla on sapelin kokoiset kynnet ja viisi metriä pituutta. Ei, pahin vihollinen on aina varusteiden katoaminen. Sitä kun ei voi tappaa miekalla, ei edes silloin jos se olisi vielä tallella!
VastaaPoista