Päädyin ostamaan Dragon Age Origins -tietokoneroolipelin viime viikolla. Pöytäpelit ovat nyt aika harvassa, ja vaikka Icewind Dale II -tietokoneroolipelin vaikka kuinka mones uusintakierros lähtikin hyvään vauhtiin, tunsin yhtäkkiä pakottavaa tarvetta kokeilla jotain uutta.
Ihan heräteostoksena kaupasta mukaan lähti sitten Dragon Age: Origins, jonka hinta olikin jo tipahtanut siedettävään 30 euroon. Heräteostos tämä oli siksi, etten uskonut koskaan tätä peliä ostavani; pöytäkoneestani nämä uudet pelit ovat ajaneet jo pitkälti ohi, ja uudemmassa läppärissäkin näytönohjaimessa on vähän pullonkaulan vikaa pelikäyttöä ajateltaessa.
Peli tuli kuitenkin hankittua, ja vaikka kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja tekstuurit pitikin karsia pienimpään mahdolliseen, pyörii Dragon Age: Origins läppärilläni ihan siedettävästi. Paljon en ole peliä vielä jaksanut tahkota (ensimmäinen Origins-tarina edelleen alkutekijöissä), mutta pelin maailma on aikaisemman tietämäni ja Origins-tarinassa paljastuneen pohjalta hyvin mielenkiintoinen - paljon mielenkiintoisempi kuin monet muut, pitemmän kehityskaaren käyneet maailmat. Itse juonesta on paha mennä sanomaan mitään, mutta dialogi ainakin on yhtä nautittavaa, kuin tekijätiimin aikaisemmissa peleissä. En ehkä ihan "Baldur's Gate II:n henkiseksi perilliseksi" sanoisi, kuten peliä ovat tekijät tituleeranneet, mutta hyvältä ja lupaavalta vaikuttaa.
Itse asiassa Dragon Agen maailma, Thedas (THE Dragon Age Setting, :)) vaikuttaa ainakin ideoidensa puolesta hyvin omaperäiseltä, ja mieleni minun tekevi päästä oikeastaan hyödyntämään noita ideoita. Itse asiassa mikään muu maailmassa ei ole vielä harmittanut, kuin puolihaltioiden puute. Minulla on nimittäin monen muun fetissin lisäksi myös puolihaltiafiksaatio.
Aloitimmekin jo Dragon Age -roolipelin Set 1:llä roolipelejä tuossa vähän aikaa sitten, mutta koska Rautalaulu vaati testaamista, jäi DA RPG ikään kuin vähän vaiheeseen. Lisäksi Dragon Age on taas maailma, josta kenties saa irti enemmän jos maailma on tuttu, ja kaikille se ei silloin vielä ollut. Itse maailma tai tarina ei tuntunut sieppaavan kaikkia pelaajia mukaansa (ei edes välttämättä minua, vaikka olin pelinjohtaja!), vaikka säännöistä kaikki taisivatkin pitää.
Pitää siis katsoa, josko Dragon Age RPG Set 1 ansaitsisi uuden yrityksen tai vanhan kampanjan kaivamisen naftaliinista. Itse säännöt kuitenkin tuntuivat mukavan kevyiltä ja jouhevilta, mutta siitä huolimatta säännöistä löytyi potentiaalia myös "perusfantsuun" (perusfantsu= haltioita, mannunvartijoita, velhoja, jne...). Näin jälkikäteen Stunt-systeemi oli kyllä rautaa, mutta turhan nopeasti ryhdyimme ehkä house rulettamaan Stunt-systeemiä; jos DA RPG -pelit alkavat uudelleen, niin ainakin muutama ensimmäinen peli kannattaisi varmaan vielä testailla ennen kuin sääntöjä aletaan muokkailemaan.
Jossain välissä saattaa tulla myös "look at my character!" -tyylisiä postauksia DA RPG:hen liittyen; sen verran tämäkin systeemi nyt kiinnostaa.
Ainut puoli, mitä systeemistä tähän mennessä keksin, on tasot; toki se helpottaa pelin opettelemista (ja vasta-alkaville tuo roolipeli ehkä on eniten tarkoitettukin), mutta 1-tason hahmot ovat varsin hentoisia nyyppiä, eikä kovemmilta tasoilta ole oikein kannattavaa aloittaa, ennen kuin vähintään Set 2 (ja sen myötä tasot 6-10) ilmestyy.
Dragon Age RPG Set 2:sta odotellessa siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti