EDIT: Virhe poistettu.
Tämän hirviön seikkailijat kohtasivat Testipeli 3:ssa. Alun perin se oli hieman heikompi, mutta koska pelaajat kehittivät 3. pelin alussa hahmojaan antamillani karmapisteillä, päätin minäkin hieman korottaa hirviön ominaisuuksia. Sen oli kuitenkin tarkoitus olla koko pelin "loppuvastus" (onnekkaat pelaajat kuitenkin saivat sen hengiltä varsin helposti... olisi pitänyt tehdä siitä vieläkin kovempi). Tämä olento ei myöskään seuraa hahmoja koskevia sääntöjä, vaan osa hirviön arvoista on korkeampia, kuin mitä ominaisuudet antaisivat ymmärtää; mielestäni ep-hahmojen, varsinkaan hirviöiden, ei tarvitse noudattaa aivan samoja sääntöjä kuin pelaajahahmojen. Voitettavissa olento nimittäin joka tapauksessa oli.
Ulkonäöltään olento on samanlainen, kuin olento, jota vastaan Aric Itäläinen tappeli Vanha Koira -romaanissa. Hullujen saaren väki palvoi tätä hirviötä jumalanaan "Kuun ja Meren herrana".
Asekunto +4 (kynnet, hampaat)
Ketteryys -2 (maalla) +3 (vedessä)
Kunto +5 (sitkeys, kestävyys)
Valppaus +0
Sisukkuus +5
Puolustus 8 (maalla) 13 (vedessä)
Nopeus 1 (maalla) 6 (meressä)
Sitkeys 6
Panssari 5 (paksu nahka)
Naarmuilla 0-9, Haavoittunut 10-19, Vakava haava 20-39, Paha haava 40-79, Kuollut 80+
Hyökkäys: Kynnet tai hampaat +4, vaurio 6
Taistelussa hirviö pyrkii pysyttelemään vedessä, mutta toisaalta sen ahdistelu saattaa houkutella suuttuneen hirviön maalle, missä se on kömpelö. Sen voimakkaat raajat ja hampaat sekä terävät kynnet ovat kuitenkin vaaralliset, ja sitkeä nahka suojaa sitä yllättävän hyvin. Hirviö on kuitenkin varsin tyhmä, ja nokkelat seikkailijat voittavat sen kohtuullisen helposti ylivoimallaan.
Nillittääkseni hieman, Aric ei oikeastaan tappanut otusta, vaan mikäli en aivan väärin muista, monotti sitä naamaan kunnes se painui vähin äänin takaisin hyisiin syvyyksiin.
VastaaPoistaMutta mutta, mielenkiintoinen otus tämäkin. Fantasiaroolipeleissä merihirviöitä näkee jostain syystä yleensä aika vähän. Ehkä se on sitä, että ne pystyy välttämään ihan vain olemalla menemättä veteen. Yleensä kun vieläpä merelliset (järvelliset?) seikkailut ovat niitä vähemmän käytettyjä.
"Nillittääkseni hieman, Aric ei oikeastaan tappanut otusta, vaan mikäli en aivan väärin muista, monotti sitä naamaan kunnes se painui vähin äänin takaisin hyisiin syvyyksiin."
VastaaPoistaNiinpä taisikin olla. Mun moka.
Merihirviöiden kanssa on omat ongelmansa juuri sen takia, että toisaalta pelaajat eivät halua mennä veteen taistelemaan altavastaajana, mutta toisaalta eivät merihirviötkään ehdoin tahdoin kuivalle maalle omasta elementistään siirry.
Minä olen käyttänyt meidän Praedor-peleissä nyt kahta. Toinen tavattiin Sisämerellä, kun seikkailijat rannikolle päästessään totesivat koko Sisämeren jäätyneen (talvi oli kylmä, ja itse asiassa olin suunnitellut toisen kampanjan liittyvän juuri tähän yliluonnolliseen kylmenemiseen). Koska jää kantoi, lähtivät seikkailijat ylittämään merta jaloin, jolloin jään läpi murtautuvaa merihirviötä vastaan pystyttiin taistelemaan jäällä.
Tämä testipeli 3:ssa tavattu merihirviö nitistettiin luolassa, jossa se piileskeli.