maanantai 21. syyskuuta 2009

Yhdeksäs Praedor-sessio: Kulttilaisten paluu

Kohta siirrytään meidänkin pelilokeissamme kahden numeron lukuihin, ja sen kunniaksi minäkin pääsin pelaamaan Kantaskin entisenä Kaupunginkaartin kapteenina Sandorina, joka palasi Palonin kanssa juuri Holrusista mukanaan ehdot Fallonin ja Palon vangiksi saaman ritarin vapauttamisesta.


Vuosi 513 Valiarin aikaa, heinä-elokuu

Kantaskissa kaikki ei ollut hyvin, sillä Fallon oli erakoitunut rukoilemaan, ja kaupungissa piti käytännössä johtoa outo pappi Vecis Vardon, karismaattinen mies joka ilmeisesti yhdisti saarnaamisen ja sodankäynnin jalon taidon. Kaupungin sotilaat eivät uudesta suunnasta pitäneet, mutta salaperäisesti ritari toisensa jälkeen oli vaipunut Vardonin pauloihin.

Asioiden suunnasta levottomat seikkailijat huomasivat pian olevansa etsintäkuulutettuja murhasta kyseltyään Vardonin menneisyydestä, ja he pakenivat Sandorille uskollisten kaartilaisten avulla Kantaskista. Seurasi taisteluja, pakenemista nälän, haavojen ja janon heikentäminä, takaa-ajajien eksyttämistä ja lisää taistelua. Mutta seikkailijat saivat seudulle piiloutuneelta, näkyjä näkevältä paimentolaisluopiolta ja tämän kanssa asuvalta seikkailijalta selville, että Vecis Vardon olikin seikkailijoille jo tuttu: kuukausia sitten he olivat kuulleet huhun, että tämä oli kuollut tapaturmassa Farrignian yliopistolla. Näin ei näyttänyt kuitenkaan olevan, ja pian näkijän kuvailtua Palonille varsin tutun näköisen amuletin seikkailijat tajusivat olevansa jälleen tekemisissä Kurarimin kultin kanssa. Sandor ja Palon päättivät hetken asiasta keskusteltuaan suunnata etelään, Farrigniassa sijaitsevaan Mustaan huoneeseen, varoittaakseen demoniritareita kulttilaisten aktivoitumisesta näköjään myös Tutusin ja Holrusin tapahtumiin.

Kaapattuaan muutamalta takaa-ajajalta ratsut ja matkamuonat haavoittuneet ja väsyneet seikkailijat suuntasivat etelään, ja Palonin parsittua lähes verenhukasta hourailevan Sandorin haavat huomasi kaksikko oudon, hieman susimaisen koiran seurailevan heitä. Olisiko tämä kenties jonkinlainen enne...

Sessio päättyi voittoisaan taisteluun sodan röyhkeäksi tekemiä susia vastaan - ensi kerralla Tutusin sodan runtelemien eteläosien läpi Farrigniaa kohti!

Muutamia merkittäviä nimiä ja paikkoja:
Kotkakallion mäki: Eräänlainen "piilopaikka" Kantaskin pohjoiskukkuloilla. Hyvä paikka leirille.
Jon Johran: Kantaskin kaartin pyylevä, mutta Sandorille uskollinen sotilas.
Vecis Vardan: Paska. Inhottava kulttilainen, jolla mahdollisesti yksi pala "Pirunsydän" -nimistä amulettia. Etsiikö Vecis mahdollisesti jotain Kantaskin alla levittäytyvistä velhojen katakombeista?
Ragnar: Kantaskin vanha pappi, jonka murhasta seikkailijat lavastettiin.
Severin: Karmiva karju -nimisen kievarin isäntä. Yksi silmä, vähän hampaita.
Tevroc Montell: Ritari jonka hevonen teilattiin Kantaskista paetessa. Saattaa kantaa kaunaa...
Taval Einar & Viisaus: Kantaskin pohjoiskukkuloilla tavattu kaksikko. Viisaus paimentolaisvelho, joka on hulluudessaan kaivanut silmät päästään. Taval mahdollisesti seikkailija miekkamestari, vaikka ikä painaakin.


Sessio oli kyllä mielenkiintoinen, sillä Juho toi pj:nä omanlaistansa väriä maailmaan, ja minäkin pääsin pelaamaan, mikä on aina plussaa. Tässä on vain nopea tiivistys tapahtumista, mutta ep-hahmoja, paikkoja ja tapahtumia oli varsin runsaasti, ja Kantaskin ympäristöön tuli kyllä taas lisää väriä ja historiaa. Juho toi myös kampanjaan juonta, jota olin jo itsekin ajatellut, mutta nyt MINÄ pääsen pelaamaan sellaisia tapahtumia, joita olin suunnitelllut, mikä on hyvin mielenkiintoista... Onhan se tervettä aina välillä tajuta pelaajanakin, että Praedorissa saattaa kuolla! Sandor nimittäin oli jo melko hapoilla yhdessä taistelussa... Kirotut nopat.

2 kommenttia:

  1. Huomaa aina PJstäkin, milloin on ollut mielekästä tehdä sessio ja milloin ei. Hyvä, että pelit rullaa oikein mukavasti sielläkin!! :)

    VastaaPoista
  2. Oli kyllä tsiisti sessio. Hyvässä suhteessa taistelua ja "taitohaasteita".

    Olin aivan järkyttävissä fiilareissa, kun Sandor sai pahan haavan kylkeensä ja putosi saman tien haavoittunut -tilaan, mutta keräsi itsensä ja löi mahdottomilta tuntuvin vaikeusnopin käden irti vastustajaltaan. :) Taistelun lopussa Sandor oli tosiaan hyvin huonolla hapella, parin veripisteen päässä shokista, mutta Palon hänet sitten kursi kokoon, ja vähän myöhemmin päästiinkin sitten seivästämään susia, ja se sujui huomattavasti paremmin. Tappara on Praedorissa pelottava ase, kunhan vain sillä pääsee lyömään (lähes varma syvä haava aina kun osuu).

    VastaaPoista